Mahtavia otuksia

Varoitan jo nyt, että tämä teksti on todella pitkä. Ymmärrän, että tätä ei moni varmasti jaksa lukea, mutta jätin jo nyt paljon asioita kertomatta, enkä halunnut liikaa tiivistää. :)

Uskon, että jokainen hevosihminen joskus kohtaa merkittäviä hevosia. Hevosia, jotka merkitsevät enemmäin kuin pelkkä harrastus. Parhaimmillaan hevosen kanssa voi muodostua vahva side ja ystävyys, luottamuksen ja välittämisen tunne.
Ratsastuksessa parasta on mielestäni se vapauden tunne ja se, kun yhteistyö oikeasti toimii. Joskus tuntuu, ettei mistään tule mitään, mutta jokin saa aina jaksamaan. Haluan kehittyä ratsastajana, mutta toisaalta on hauskaa viilettää maastossa tai viettää muuten vain aikaa tallilla. Jos johonkin 'kategoriaan' olisi pakko listata itseni, niin sanoisin varmaan harrasteratsastaja. Ratsastan tällä hetkellä lähinnä omaksi iloksi. Kunnollista kehittymisen mahdollisuutta mulla ei ole, tuntuu että junnaan vain paikoillaan. Onneksi välillä on valmennuksia, mutta toisaalta tuntuu, että kaipaisin vielä osaavampaa opetusmestaria. Toisaalta on mukava nähdä, miten tapahtuu edistystä vähän osaamattomienkin hevosten kanssa.
En katso niinkään hevosen rotua, tykkään useimmiten persoonallista ja vähän erikoisemmista poneista. Sen vain tuntee, kun palaset loksahtaa kohdalleen. Eikä mulla suuremmin koskaan olekaan ollut varaa valita. :D Olen tyytynyt siihen, mitä on vastaan tullut ja useimmiten onkin napannut! Kahta samanlaista heppaa ei mulle ole tullut, vaan jokainen takuu varmasti omia yksilöitään.

Useita hoitoponeja mulla on ollut ja ensimmäisen hoitsuni sain muistaakseni loppuvuodesta 2005, rist-t. Paatelan Pirpaliina. Pirpa oli tuolloin 4 vuotias ja todellinen prinsessa poni. Pirpa myytiin syksyllä 2006 yksityiseksi ja rupesin opettajan suosituksesta hoitamaan Pirpan veljeä, shet-r. Paatelan Spökeä (1999). Spöke on ollut yksi paras asia mun elämässä! Todella merkittävä poni, joka on itsepäisyydestä ja persoonallisesta luonteestaan huolimatta opettanut mulle ratsastuksen saloja. Poni, jonka kanssa löytyi aina jotain kehitettävää.
Niiden lukuisten karkailureissujen ja epäonnistumisen tunteiden vastapainoksi sain todellisen ystävän, jonka näkeminen oli päivästä toiseen aina yhtä mukavaa (joskus ehkä vähemmän). Varsin muikeaksi naamani sai myös, kun 28.11.2009 multa kysyttiin haluisinko ruveta liikuttamaan Spökeä. Tietty suostuin ja ratsin sillä niin paljon kuin jaksoin, lähes kuin omaani. Alkuun Spöke vain kusetti mua, hyvä kun sain edes laukkaamaan! Oppi kuitenkin, että minä en luovuta ja meillä alkoikin sujumaan ihan mukavasti. Spöken liikuttamisen lopetin 'virallisesti' 1.1.2011, koska tunsin olevani ponille jo vähän liian iso. Onneksi sain Jossun suostuteltua jatkamaan 'uraani', niin oli ponillakin joku ihminen. Spöken kanssa tuli 5-vuotta yhdessä puuhailtua, mutta valitettavasti lopetin sen hoitamisen 27.9.2011, koska muut liikutushevoseni veivät niin paljon aikaa, että tälle poniystävälle ei yksinkertaisesti enää ollut aikaa. Jos ponia ei myydä, niin voisin jatkaa sen hoitamista joskus! :)

Synttäripäivänäni 25.10.2010 kaveri kysyi haluisinko ruveta liikuttamaan hänen sh-r. Joutsimiestä (2001). Joutsi oli ollut silloin reilun vuoden(?) ratsuna ja olin mennyt sillä vain pari kertaa ilman satulaa. :D Alkuun liikutin Joutsia kerran-pari viikossa, ja marraskuun puolivälissä rupesin vuokraamaan sitä, ratsastukset puoliksi periaatteella. Rupesin liikuttamaan enemmän ja enemmän, lähes kuin 'omaani'. Itselläni ei olisi aika ja voimat riittänyt joka päivä ratsastukseen, niin oli iso apu saada Johanna mukaan kuvioon!
Joutsin kanssa opin myös hirmu paljon. Alkuun oli jo iso saavutus ravata sillä ja muistan, kun jotkut sanoi 'hullu milla, miten uskollat ravata sillä', vaikka periaatteessa tuokin oli läppää, mutta huvittavaa silti. =D Keväällä ruvettiin myös hyppimään enemmän ja samoihin aikoihin tein myös paljon muita erilaisempia juttuja tämän hevosen kanssa. Maastoiltiin ja treenattiin laukkaa. Vaikka esteissä olikin vauhtia silloin kun niitä kunnolla meni, niin silti oli huippu hauskaa! Joutsi myytiin ja lähti uuteen kotiin 3.8.2011, joten liikutuksemme loppui siihen.

Alkuvuonna 2011 rupesin myös hoitamaan ja liikuttamaan kaverin nyff-r. Snowberry Nestoria (1997), kun omistaja ei päässyt. Lukuisia muistoja ehti lyhyessä ajassa kertyä ennen kuin Nessu myytiin 10.9.2011. Katrillissa esiintymistä, reippaita maastoja, tuuppailua, uittoa, monipuolisesti ehdittiin kaikkea kokea. Tämä poni olis kyllä kelvannut, jos rahaa oisi ollut! ;)

11.9.2010 rupesin myös hoitamaan sh-t. Paatelan Pilviä (2005), josta olin jo pitkään haaveillut. Edellisenä keväänä olin Pilviä välillä ratsastellut liikutuksen puitteissa, silloinhan se oli vielä täysin koulutusvaiheessa. Liikutin Pilviä kuin omaani 23.8.2011-12.1.2012 välisenä aikana ja tää oli ehdottomasti tosi parasta aikaa! Liikuttaisin vieläkin, mutta Pilvi on jo sen verran hyvä tuntiponi, että ei enää kaipaa liikuttajaa.
Liikutuksen alussa laukat oli todella hankalia, korkeintaan pari askelta saatiin. Kaikissa mahdollisissa valmennuksissa, mitä tallille tuli menin Pilvillä ja aktiivinen liikutus tuotti omasta mielestäni ihan kivasti tulosta. Laukoissa menty huimasti eteenpäin ja muitakin asioita treenailtu. Pilviä hoidan edelleen ja se onkin yks mun ehdottomista lemppareista! Välillä tosiaan tulee ajatuksia, että voi kumpa olisi rikkaampi... :D

Loppusyksyllä 2011 etsiskelin uutta liikutushevosta parin seikan takia. Melko pian tulikin mahdollisuus kahden issikkaristeytyksen hoitamiseen ja näitä söpöläisiä tuli kerta viikkoon ratsasteltua. Enemmän oisin, mutta huonot kulkuyhteydet, eikä aika riittänyt pyöräilyyn useasti. Garri 4v ja Iiris 12v on hauskoja tapauksia, niitä ratsastetaan pitkälti istunnalla ja siinä mulla olikin vähän opettelemista. Huomasin kuitenkin, että edistystä tapahtui, opin töltinkin jo aika hyvin (ei ole samanlaisia automaatteja kuin näiden vaelluspaikkojen issikat), lisäksi pääsin kokeilemaan paljon muuta (reellä ajamista, ohjasajoa yms) mihin harvemmin tulisi mahdollisuus. Lopetin näiden hoitamisen vähän aikaa sitten, koska yksinkertaisesti aikani ei vain riitä. Talvella suoraan sanottua mahdotonta kulkea tuolla, enkä halua olla silloin tällöin käyvä. :D Katsotaan, jos joskus repäsen aikaa jostain uudelleen alottamiseen!

Titta astui kuvioihin mukaan 12.1.2012, kun sitä tarjottiin mulle Pilvin tilalle.. Ei, se ei todellaakaan ollut sama asia kuin Pilvi ja vähän epäröiden päätin kuitenkin yrittää. Vielä ei olla hirveästi koettu yhdessä, mutta annetaan meille tilaisuus ja kattellaan. :D

-Milla