Tiistaina siis menin Titalla taas kentällä. Alkukäynnit kävelin ja vähän aikaa ratsastin käyntiä ja rupesin verkkaamaan ravissa. Paljon voltteja ja taivuttelua. Ravit meni aika nätisti ja kulki mukavan rentonakin. Oon myös todennut, että mitä tiukemmat ohjat ja enemmän painetta ohjalla on, sitä enemmän Titta suuttuu ja kipittelee, mutta vähän löysemmällä ohjalla ja pienellä kevyellä tuntumalla huomattavasti paremmin.
Ravejen jälkeen menin taas käyntiä ja rupesin valmistelemaan laukkaan suoralla uralla. Yleensä laukkaan ympyrällä, mutta mun mielestä on tärkeää, että hevonen kuuntelee mun apuja myös suoralla uralla. Huomasin käynnissä jo, että Titta alkaa ennakoimaan laukkaa, vaikken ollut vielä edes valmistellut mitenkään. Kävelin sitten jonkin aikaa, että ennakointi vähenisi ja nostin laukan. Muistaakseni muutama ihan ok nosto tuli, mutta Titta oli aika häslä päällä koko ajan. Pyrin tekemään useita nostoja ja, että heppa malttaisi kävellä niiden välissä. _Lievää_ poikittamista oli havaittavissa ennen nostoja ja jouduin kunnolla komentamaan, että malttaisi kävellä suorassa. Laukoissa meni nätisti, mutta en ollut yhtään tyytyväinen niiden jälkeiseen osioon. Titta ei yhtään kuunnellut mun pidätteitä, yritti vain kipitellä.
Päätin lopettaa siihen, että sain yhden onnistumisen tunteen, enkä kiusata itseäni ja hevosta lisää. Täytyy varmaan jatkossa jättää näitä laukkoja lopputuntiin, niin jaksaa tuuppailla kunnolla. :D Ei vaan oo reilua väkisin yrittää tehdä jotain, kummallekaan.
Loppuun vielä kuvia, mitä otin yksi päivä, kun Titta ja Pilvi oli kentällä ulkoilemassa. :)
-Milla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti