Johannan ratsastushistoria/elämäni hevoset!

Lukijoiden toiveesta teen nyt postauksen ratsastushistoriani kautta elämäni hevosistani! Varoitan, että tästä tulee tosi pitkä juttu! Hehhe.. : D

Aloitin säännölliset itsenäiset ratsastustunnit syksynä -06 Aittolahden Ratsastuskoululla. Sitä ennen olin käynyt tuolla tallilla kolmella talutustunnilla, joidenka jälkeen minulle sanottiin että voisin mennä jo itsenäisesti. Tuolla tallilla ehdoton lempiponini oli Oona, joka on jonykyään valitettavasti siirtynyt vihreämmille niityille. Näiltä ajoilta minulla ei ole kuvia, muutakuin muutama kuva minusta ja oonaponista, ensimmäiseltä talutustunniltani. Nämäkin siis sellaisia ihan valokuva-valokuvia, eli tänne niitä en saa valitettavasti..

-08 keväällä kävin ensimmäisen kerran Paatelan Ratsastuskoululla tunnilla. Tunnilla oli vain minä ja kaksi kaveriani. Saatiin kaikki kolme shetlanninponit allemme, ja minä pienimpänä tyttönä sain toki pienimmän ponin. Ja sen kaikkein laiskimman! Menimme ilman satulaa, joka olikin minun toinen tai kolmas kertani ilman satulaa. En saanut ponia edes laukkaamaan silloin, ja minua harmitti hieman. Olin kuitenkin silloin ylpeä, että minulle opetettiin kuinka tarpeen tullen käytän raippaa.. Hehheh, muistan kuinka tuosta silloin hehkutin!

(c) Milla. Zancet, "sintti", poni josta yllä kerroin.

Tämän jälkeen kävin vielä aittolahdessa tunneilla, mutta välillä kävin aina kavereideni mukana paatelassa ihan muuten vain. Syksyllä -08 kuitenkin vaihdoin kokonaan paatelaan, jossa tutustuin elämäni ensimmäiseen, tärkeään poniin. Shetlanninponiruuna, Paatelan Spöke. Heti syksyllä ihastuin tuohon poniin, ja meninkin sillä aika paljon, hehheh.. Lähes joka tunti! Spöke on siis n.110cm korkea ja luonteeltaan.. Omalaatuinen! Siihen minä ihastuin. Siihen, kuinka tuo poni osasi vaikka ja mitä, mutta teki vasta kaiken oikein oikein pyydettäessä, ja tarpeentullen osasi kusettaa erittäin loistavasti. Se miten paljon tuo poni on opettanut minulle, ei pysty sanoin kuvailemaan! Tässä on elämäni poni, ja olen vannonut, että jos mä joskus vielä pikkuponin ostan, niin se on tämä jos vain hengissä on, ehdottomasti! Edelleen mielelläni tämän ponin selkään kapuan. Välillä käydään siis maastoilemassa poneilla, ja tällä mielelläni menen todellakin! Myös haaveissa olisi jos mä joskus ehtisin tuuppailemaan tällä ponilla oikein kunnolla ennenkuin Spöke myydään, jos myydään..

Helmikuussa aloin hoitamaan spökeä ja kesällä -09 menin ensimmäisiin seuraestekisoihin, spökellä tottakai! Luokkana oli 40cm, joissa tuli yksi pudotus, eli ei sijoituttu. Toki pikkutyttönä vähän harmitti, mutta ylpeä olin kun päästiin "koivuesteen" (koivunoksia koristeena tolpissa) ylitse, josta pelkäsin että spöke pysähtyy syömään.. Ehkä maailman tyhmin pelko, mutta mä olin pieni! : D  Mutta nyttenkun ajattelen, niin tuo rata oli ehkä ihan liian järkyttävä.. Tiet ja lähestymiset oli jotain.. Hmm.. Omalaatuista sanoisinko! Mutta silti, ne oli ensimmäiset kisat, ja ihan tyytyväinen olin! Tuona kesänä vuokrailin spökeä muutamina päivinä ja vietin enemmän aikaa tallilla.

Kesän 2009 "tuuppailuja" : )

Syksyllä 2009 tallille tuli uusi risteytysponi, Dilaila. Säkää tällä tammalla on n.125cm. Menin muutamia kertoja tuolla, ja tykkäsin kovasti! Silti Spöke oli edelleen johdossa.. Sen talven sitten menin tunneilla ja kävin tallilla normaalisti, ja spökeä hoidin edelleen.

Kesällä 2010 sitten menin oman tallin seurakisoissa 40cm ja 60cm spökellä. 40cm tultiin jaetulle ykkössijalle, jossa kaikki puhtaan radan saaneet tulivat jaetulle ykkössijalle. 60cm eka vaihe meni loistavasti, ja juuri linjan yli päästiin ja kakkosvaihe alkoi. Hups, poni pysähtyy, eikä liiku mihinkään! Minä siinä potkin ja käytän raippaa eikä poni vain liiku.. Pian joku huutaa yleisöstä, että odota, se paskoo.. Sitten siinä hiukkasen alkoi hävettämään, meni niin hyvin siihen asti. Sitten kuin tilanne saatiin ohi, me jatkoimme. Hyppäsimme uusinnassa lähes joka esteen paikaltaan, kun poni ei enää liikkunut kunnolla.. Kolme pudotusta, neljästä vai viidestä esteestä.. Siihen loppui loistava rata! Noh, vähän ärsytti, mutta toisaalta ymmärsin sen. Poni oli väsynyt jo edellisestä luokasta eikä jaksanut enää..

Samana kesänä/alkusyksynä lähdimme myös Aittolahteen seurakilpailuihin, maneesiin, luokkana 60cm, sillä se oli pienin mahdollinen.. Spöke ei ollut ikinä edes nähnyt maneesia, ei ollut edes yksin toisella tallilla, ilman kavereita ainakaan missään, joten vähän jännitti minua! Kilpailuiden verryttely oli ulkokentällä, joka oli tosi huonossa kunnossa! En saanut verryteltyä siinä ponia oikein kunnolla, mutta sen mitä sain niin tein.. Sitten tuli vuoroni siirtyä maneesiin, jossa ei ollut muita kuin yksi ratsukko kerrallaan eli "yksin" oltiin.. Spöke meni loistavasti sisään ja ajattelin että sehän meni kivuttomasti! Sitten aloin nostamaan laukkaa, ja poni alkaa pukittelemaan.. Eli ei se kivuttomasti mennytkään! Sitten sain kuitenkin päättäväisesti ponin jonkinnäköiseen superlahnaan laukkaan. Ekalle esteelle, ja poni vain hidastaa.. Pyydän eteen eikä reagointia. Kielto. Tultiin uudestaan ja päästiin ylitse sentään jotenkin! Tokalle esteelle samalla tavalla hidastaa, tiesin että kielto tulee. Enemmän tässä tilanteessa olisin voinu tehdä mutta en sitten tehnyt. Kielto tuli. Ja hylky. Pois maneesista ja verkka-alueelle hyppäämään.. Sielläkin poni yritti kusettaa kielloilla, mutta sain sen onneksi toimimaan! Sitten pois kotiin sieltä, tyytyväisenä ja iloisena! Rahaa paloi reissuun, mutta kokemuksen arvoinen oli se reissu!

Sitten syksyllä 2010 aloin menemään hieman enemmän leija-ponilla,  joka siis tuli -09 tallille. Hieman osaamaton vänkyräponi, mutta minä aloin tykkäämään ponista kovasti! Talven 2010-2011 menin paljon tuolla ponilla, ja kehityttiinkin paljon!

Keväällä 2011 tallille tuli kolmet harjoituskoulukisat, joissa menin leijalla kahdissa. Molemmissa KN specialia, prosentein  56,8 ja 59,6. Toinen kerta siis voitettiin! Kesäkuussa menin myös seurakisoissa heC tällä ponilla, jolloin satiin 57%. Tosi tyytyväinen olin! Kesällä menin myös seuraestekisoissa 60cm luokan. Vähän vahingossa, tai tarkoituksella.. Poni on tosi vaikea hypätä, varsinkin jos korkeus nousee tuohon 60cm jo! Olin ensiksi ilmottautunut 40cm luokkaan, mutta siinä oli minun lisäkseni vain kolme ratsastajaa, joista yksi toinen tyttö meni myös leijalla. Ajattelin sitten että noh, mä menen 60cm, tuli siitä mitä tuli, niin ei tule hirmuista sähläystä vaihdossa! Sitten edellisenä iltana ilmotin että vaihdan luokkaa.. Kisa-aamuna jännitti ihan hirmuisesti minua, ja 40cm luokassa poni kielsi yhden kerran.. Ajattelin että jos mä edes hengissä selviän oman luokan niin hyvä on! En edes ajatellut uusintaa hirmuisesti koska olin varma etten sinne asti pääse. Verkkasin sitten ja otin muutaman hypyn. Nämä meni tosi hyvin! Sitten vain jäin jännittämään omaa vuoroani, joka olikin heti alussa toisena ainoana pikkuponina! Lähin tosi varovaisesti ja keskityin jokaiseen esteeseen ja lähestymiseen huolella. Kun ensimmäiset pari estettä sujui oikein mallikkaasti, rentouduin, ja olin luottavaisemmalla miellellä! Eka okseri lähestyi.. Harjoituksissa okserit eivät menneet ylitse kuin vasta kolmannella yrittämällä.. Pelotti.. Mutta yhtäkkiä tajusin, että hei, eka osa läpi, ja pitäs ratsastaa uusinta! Olin vähän paniikissa, että apua! Onneksi muistin sen jotenkuten! Tein pitkät tiet, en lähtenyt ratsastamaan aikaa todellakaan! Sitten, PUHDAS RATA! Se tunne, kun allasi on vaikea poni hypätä, ja luultavasti sen ekat estekisat, niin sä saat sen puhtaasti 60cm luokasta.. Kyllä tuli hyvä olo, kun kaikki taputtivat meille aika kovaan ääneen! Olin hieman ylpeä ponista!

Syksyllä tuli tallin harjestekilpailuja, joihin oli tarkoitus mennä, mutta harmillisesti Leija loukkasi jalkansa jonka takia niihin ei päästy! Edelleen kuitenkin tällä ponilla tykkään mennä, mutta seurakisoja tällä ei enää mennä harmillisesti kun ei ole suomen rekisteriin rekisteröity : /

Ne okserit on tosi pelottavia.. :D

Keväällä/Alkutalvesta 2011 aloin myös satunnaisesti menemään kaverini ex-ravuri suokkiruunalla, Joutsimies, tutummin Joutsi tai Jousto. Myöhemmin menin lähes puoliksi sillä. Tämä hevonen opetti minulle aivan hirmuisesti! Menin myös tallin koulukisoissa raviluokan, josta saatiin 62%! Tosi tyytyväinen olin hevoseen! Kesällä 2011 Joutsi kuitenkin lähti uuteen kotiin, jossa tyytyväisenä elelee tällä hetkellä! Haaveissa olisi että joskus tämänkin vielä livenä näkisin, oli todella tärkeä, vaikka en kauaa ehtinyt menemäänkään!

Kevät 2011 jatkuu edelleen. Se olikin tapahtumarikas! Aloitin hoitamaan Tittaa toukokuussa. Tämäkin vähän vahingossa, sillä Titalla ei ollut ketään hoitajaa joten vähän "säälistä" aloitin hoitamaan sitä.. Sitten pikkuhiljaa tykästyin, ja elokuussa aloitin liikuttamaan tätä vauvaa. 6.12 kuitenkin lopetin erinäisistä syistä, ja tässä sitä taas ollaan! Onnellisempana kuin koskaan! Tämä on hevonen joka on opettanut minulle todella paljon! Eniten sitten spöken jälkeen. Tämä on opettanut kuinka tärkeä on oikea istunta, vaikken sitä vieläkään tee oikein, kuinka tärkeää on luottamus maastakäsin. Luottamus, sitä se on opettanut eniten. Ja jatkossa opitaan lisää uutta, toivottavasti!

Myös muita tärkeitä hevosia ja poneja joita olen tavannut elämäni aikana:

♥Shet.tamma Peppi (oikeaa nimeä ei tiedetä), hoidin ja ratsastin joskus paljonkin! Todellisen luonteen omaava poni, joka opetti paljon, ja on todella tärkeä edelleen!

♥Shet.tamma Ransu (ei tietoa oikeasta nimestä), hoidin ja liikutin tammikuun 2012 ajan. Todella ihana poni, ja jos joskus saan aikaa niin ehdottomasti jatkan hoitamista!

♥Risteytysponitamma Zaha Du Ronja (Ronja tutummin), pykälämen hevostilalta leirillä tutustuin, ja opetti viikon aikana paljon!

 Kyllä tääki sitte lopuks onnistu hyvin! : D

Tässä on mun elämäni hevoset ja ratsastuhistoriani postaus! Toivottavasti joku jaksoi lukea, tein tätä pitkään ja monta päivää! Ja ois kiva jos heittäisitte jotain kommenttia ? :)

-JOSSU