Lappu luukulle!

Tää blogi saa nyt lapun luukulle erinäisistä syistä! 

Jos kuitenkin meidän elämää tahtoo seurailla niin meidän omiin blogeihin saapi vaihtua:

Jossun ja Millan blogit löytyy nimien takaa siis! Kiitos kaikille ahkeroille lukijoille! :>

Ravistettava ennen käyttöä

Tuo kappale soi tänään, kun tulin Titan kanssa talliin ratsastuksen jälkeen. Neidillä on ollut edelleen aivan liian paljon energiaa, vaikka on liikuteltu säännöllisesti. Tuntuu ettei pidätteet mene läpi, voi olla etten ole tarpeaksi hyvä! Mutta joka tapauksessa, emme halua 'pilata' blogia samantyylisillä päivityksillä, joten me ajattelimme pitää pienen tauon (siis pienen) ja jatkaa kirjoitusta normaaliin tapaan ensiviikolla. Ensi viikolla meillä on hiihtoloma ja ollaan tallilla 'töissä', joten kuvia tulee varmasti! Lisäksi on tulossa jotain muutakin ekstraa mikäli suunnitelmat pitää! :)

Palaillaan ensi viikolla!

- Milla

Hankitreeni

Eilen ratsastin Titan hangessa. Pakko oli käyttää tilaisuus hyväkseen, kun oli yhdessä tarhassa jo ihan maukkaasti lunta! Tuolle hevoselle olisi saanut kyllä olla vielä puolet enemmänkin, mutta näillä mentiin! :D
Laitoin Titalle estepenkin ja kaulanarun. Käveltiin hangessa ensin ja kokeilin miten Titta toimii kaulanarun kanssa. Pidin ohjilla kevyttä tuntumaa ja otin pysäytyksiä ja käännöksiä kaulanarua ja omaa istuntaani käyttäen. Heheh, kyllä se vähän jotain tajus ! Vielä tosin AIKA paljon treenattavaa. xD
Ravissa myös kokeilin, miten toimii kaulanarun kanssa kun keventelin. Harjoitusraviakin kokeilin ja oli tosi tasasta menoa, kun oli hankikin alla!

Mun teki mieli mennä kentälle ja kokeilla miten Titta toimii joustisten kanssa, joten käväsin tallista hakemasta joustikset. Ensin ratsastin käyntiä ja tein voltteja ja menin isolle keskiympyrälle ravailemaan. Otin myös molempiin suuntiin laukat. Energiaa piisasi kyllä! Pää pysyi suht nätisti alempana ja käytti selkäänsä ehkä hieman paremmin. Kerran olin Titalla tunnilla niin kokeilin lopputunnista gramaaneja sillä. Täytyisi varmaan kokeilla taas joskus!
Mentiin vielä vähäksi aikaa hankeen ja otettiin siellä parit laukat ja ravailtiin.
Haluisin taas muistuttaa, että sitten kun on 15-lukijaa, niin luvassa on erikoispostausta/yllätystä. x)

Tänään kävin katsomassa yhtä tosi rakasta otusta, jonka kanssa tullut 5-vuotta puuhailtua ja joskus liikuteltuakin. Eli siis Spökeä kävin katsomassa sen uudessa kodissa. Spöke ja Marika olikin ehtinyt puoleen väliin melkein mua vastaan. :D Tallissa sitten hoidin ponin ja menin ilman satulaa kentällä. x) Laitan tähän loppuun ehkä maailman huonolaatusimman kuvan, minkä otin liikutuksen jälkeen pokkarilla. :D

kultipoju♥

kevät-talvi 2009. Vanhalla kovalevyllä melkee kaikki Spöke kuvat.



- Milla

jeejee

Tänään mun oli tarkoitus mennä liikuttamaan Titta, mutta ei ollut kyytiä... :) Joten jääkööt neidille nyt vapaapäivä, katsotaan tehdäänkö huomennakaan mitään, viikonloppuna ajattelin ainakin mennä.

Tiistaina ratsastin siis Titalla, enkä ole kerennyt tehdä postausta aiemmin, koska tässä on ollut enkun kokeisiin lukemista (joihin en suoraan sanottuna edes lukenut ja sen huomaa kyllä numerostakin), sekä äikän kirjallisuusesitelmä piti tehdä valmiiksi. Tunnetusti jätän kaikki viime tippaan, joten näitä hommia jää aina vähän rästiin. :D Vielä pitäis Johannan kanssa pitämämme Poniclubin uutta ohjelmaa vähän työstää ja ehkä sitten uskoltaisi jo toivoa, että loma on lähellä? = D

Käveltiin hyvät alkukäynnit ja tehtiin jo käynnissä voltteja ja pysäytyksiä. Oli heppa hirmuisen virkeällä päällä taas ja välillä teinkin ihan parin askeleen välein pysähdys ja peruutus harjoituksia, jotta olisi kunnolla kuulolla. Ravissa tehtiin myös paljon voltteja ja ympyröitä, virtaa tuntui edelleen runsaasti olevan. Kaiken lisäksi mun käsi oli jotenkin jumissa, joten Titan energisyys ei ainakaan sitä helpottanut. :D
Ruvettiin tekemään käynnissä pohkeenväistöjä molemmille pitkille sivuille. Titta väisti hienosti, kun palautui mieleen miten asiat tehtiin. Molempiin suuntiin malttoi mennä aika hyvin ja keskittymisen myötä sai vauhtiakin jo hieman pois. Oikealle pohkeelle oli vähän vasempaa turtimpi, mutta toimi.

Päätin ottaa laukat ympyrällä, vaikka niitä olisi kyllä mielestäni ihan järkevä tehdä etenkin suoralla uralla, jossa siirtymiset on vähän innokkaampia välillä. Valmistelen aina vähän turhan huonosti laukat ja ensimmäinen nosto onkin mun omin huolimattomuusvirheiden takia yleensä aika huono. Mutta virheistä oppii ja muut nostot oli hienoja! Nostot oli napakoita ja lähti kunnolla takapäästä. Ehkä vähän turhankin paljon jopa, kun Titta oikein ponnahti laukkaan. Yhessä nostossa lähti jalustinkin jalasta ja olin ' herranjumala ' kun säikähin miten ponnahtava nosto oli! :D
Otettiin molempiin suuntiin useita nostoja ja olin välillä kevyessäkin istunnassa, kokeilin vähän 'eritekniikoilla' miten vaikuttaa Tittaan. Laukassa sain yllättävän hyvin myös työstettyä Tittelia ja ratsastettua pohkeen ympärille. Mentiin vielä hankitarhaan muutama kierros loppuraveja ravaamaan, kun oli niin mukavasti tullut lunta lisää! Joku päivä voisin mennä siellä koko tunnin, koska lunta on luultavasti jo ihan kiitettävästi, kun sitä vähän satanut lisää...

- Milla

Kevyttä hauskuutta ilman satulaa.

Tänään oli taas vuoroni mennä titalla. Päätin mennä ilman satulaa kevyemmin, kun nyt kaksi päivää menty rankemmin.(eilisestä postaus tulossa myöhemmin)

Alkuun kävin kävelemässä tiellä hiukan, sillä pitkään aikaan ei tallin pihasta olla poistuttu.. Hieman jännittynyt neiti oli ja pari säpsähdystä tuli, mutte hengissä selvittiin! Pitää vain ruveta taas harjoittelemaan tuota maastoilua niin eiköhän se taas tästä!

Sen jälkeen menin hankeen kävelemään ihan pitkin ohjin ympäriinsä ja naureskelin siellä neidille kun oli vähän höppänä.. Tän jälkeen kävelin kentällä ja työstin sitten vähän käyntiä. Energiaa oli ihan mukavasti! Jatkoin sitten ravissa työstämistä. Menin aika paljon isolla ympyrällä, joka kattoi lähes koko kentän, joku yli suuri keskiympyrä se varmaankin oli olevinaan!

Ravissa molemmat suunnat sujui myös hyvin, vaikka vähän oli havaittavissa, että tunneilla mennyt eilen. Kyllä sieltä sitten lopulta neiti vähän rentoutui. Sen jälkeen kuitenkin laukkasin molempiin suuntiin ympyrällä. Nostot oli taas ihan superhyviä! Laukkaa yritin saada hieman lyhyemmäksi ja rennommaksi, eikä sellaiseksi kaahottamiseksi niinkuin se tuppaa olemaan.. Molempiin suuntiin tuli ihan ok pätkiä!

Tämän jälkeen menin ravailemaan loppuraveja hankeen hetkeksi jonka jälkeen kävelin kentällä loppukäynnit. Menin yhteensä n.40min, ja Titta oli oikein mukava tänään!♥

Titta karsinassa tämän päivän liikutuksen jälkeen. Kovasti yrittää tehdä tuttavuutta tallin uuteen asukkiin.. p.s. huomatkaa roikkuva alahuuli.. !♥

-Jossu

Vau, vau ja VAU!

Menin eilen titalla jälleen, ja muistin sitten ottaa kengät ja varret mukaan niin pystyttiin menemään paremmin.

Kun sain Titan sisälle, harjasin sen oikein perusteellisesti. En muista milloin viimeksi olisin viettänyt niin paljon aikaa hoitamisen suhteen, vois olla ihan hyvä tapa aina.. Laitoin koulupenkin selkään, suitset päähän ja lähdettiin kentälle. 

Otin alkuun taas ja jälleen paljon pysäytyksiä, ja nyt kiinnitin perusteellisemmin huomiota reagointiin. Eli jos reagoi liian hitaasti, niin sitten peruutusta perään. Tämä alkoi toimia nopeaan, ja Titta olikin hyvin kuulolla jo suhteellisen alusta! Työskentelin noin vartin verran aluksi vain käynnissä. Tehtiin myös taivuttelua kolmikaarisen muodossa alkuun.

Tämän jälkeen aloin ravaamaan, ja Titta oli todella mukavan tuntuinen! Ei alkuun ollut kovin rento, mutta kulki sopivan rauhassa. Ainakin siihen asti kun matto tuotiin ulos.. Sehän oli kamala hirviö kun se siinä aidalla tuulettui.. Saati kun sitä puisteltiin, niin siitähän lähti kova ääni.. Siitä neiti sitten jännittyi suhteellisen paljon, mutta kun matto vietiin pois, niin aika nopeaan saatiin rentoutta takaisin. Ravissakin tein temmonmuutoksia, pysäytyksiä, taivuttelua, ja suoralla uralla menoa myös harjoiteltiin.

Käveltiin sitten hetki jonka jälkeen aloin ottamaan laukannostoja käynnistä. Nostin ensimmäisen kerran laukkaa keskeltä pitkää sivua, josta lähdettiin sitten isolle keskiympyrälle. Ihan oikeesti, mä lopetin hengittämisen hetkeksi vahingossa kun hämmästyin sitä nostoa. Se oli täydellinen! Se tunne kun kaikki energia lähtee takapäästä ylöspäin.. En muuta voi sanoa kuin että vau! Otettiin sitten suhteellisen paljon nostoja molempiin suuntiin, ja lähes kaikki nostot olivat erittäin hyviä, lähes täydellisiä! Välissä toki käveltiin ja tehtiin väistöjä yms jotta neiti malttaisi rauhoittua.

Viimeisen noston jälkeen otin omat hermot kuriin ja lähdin suoraan ravaamaan loppuraveja. Ennen olen tehnyt jotain käyntijuttuja lähes aina, sillä Titalle meinaa jäädä aina laukkavaihe päälle. Nyt kuitenkin pidin hermoni kurissa, ja yllätyin miten hyvin titta malttoi ravata! Pystyttiin menemään lähes pitkin ohjin jo hetken kuluttua, eikä tullut kummempia kiihytyksiä. Tämän jälkeen sitten annoin kävellä pitkän aikaa, jonka jälkeen päästin sisälle nukkumaan.

Koko päivä oli mitä erinomaisin pitkään aikaan! Olispa aina hyvä päivä... Harmi vaan että kuvaajia on erittäin harvassa, varsinkin talvisin, että joudutte tyytymään näihin kuvattomiin postauksiin.. Kuitenkin sellanen juttu että hiihtolomalta on tulossa jotain spessuu sitten, jota ei etukäteen paljasteta! ; >

-Jossu

Joskus on vain hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään...

Joskus jokaisen pitäisi pysähtyä, ja nauttia joka hetkestä jonka saa viettää näiden eläinten kanssa. Ne eivät ole luonamme ikuisesti, jonka vuoksi pitäisi osata nauttia joka ikisestä hetkestä.. Se vain joskus on vaikeaa..

Menin perjantaina Titalla, tarkoituksena oli tuupata kunnolla, mutta minä unohdin kengät ja chapsit kotiin jonka vuoksi sitten menin pelkillä talviratsastuskengillä, ilman varsia. Titta oli jo alkukäynneissä todella sählä, ja meni jotain ihme ravikäynti sekoitusta kipitellen.. Siinä sitten harjoiteltiinkin heti aluksi rauhallista käyntiä, pysäytyksiä ja peruutuksia. Titta oli aika hidas reagoimaan pidätteille, vaikka regoi kuitenkin aina jotenkin. Toisinkuin pohkeelle neiti tuppasi olemaan hieman liiankin herkkä jo..

Aloitin sitten ottamaan ravia, ja se jos joku oli järkyttävää! Sain olla koko ajan hidastamassa ja pidättämässä, jonka vuoksi pää oli taivaissa, selkä notkolla, ja askellajina oli joku epämääräinen kipitysravilaukka-sähellys sekoitus :D Sitten minulla itselläni meni hermot, jonka vuoksi pysähdyttiin ihan kokonaan. Seistiin sitten paikallaan siinä kentällä jonkun minuutin kaksi. Ihan vain sen vuoksi, että itse rauhoitun ja nollaan kaiken, sillä jos itse menetän hermoni, ratsastukseni ei ole mitään siistiä todellakaan, eikä puhettakaan että hevonen toimisi ainakaan enää silloin. Tässä välissä jutellin myös Titan omistajan kanssa niitä näitä, joka auttoi kovasti, sillä sain siirrettyä ajatukset kokonaan johonkin muuhun kuin ratsastukseen.

Tämän jälkeen aloitettiin kokonaan alusta. Lähdin työstämään käyntiä, mahdollisimman kevein tuntumin keskittyen omaan istuntaan ja ratsastukseen paljon. Titta toimi todella hienosti! Käynti oli rauhallinen, tarmokas, pyöreä. Tykkäsin kovasti neidistä. Jopa suorilla urilla pyöreys säilyi joten kuten. Sitten aloitimme työstämään ravia. Ravi oli todella hyvä kanssa! Ympyröillä meni pyöreänä pätkiä, ja suorilla rauhallinen tahti säilyi. Titta oli oikeasti unelma ratsastaa alun sähläyksen jälkeen♥ Päätin lopettaa tähän, enkä ottanut enää laukkaa, sillä parempi lopettaa ajoissa hyvään, toisinkuin jatkaa vaatimaan liikaa jolloin kaikki menee sekaisin.

Nyt ollu vähän löysäilyä liikutuksista, mutta ensiviikosta lähtien alkaa kunnon liikutukset pyörimään jos ei muutoksia mihinkään tule! : )

Hehhe pakko oli lisätä teillekin tämä kuva.. Tälläisestä tilanteesta mä aloitin Titan kanssa, tää oli meidän vakiomuoto lähes.. :D

♥//JOSSU

Mistä löydän mä kouluponin?

Otsikko kuvaa tän hetken olotilaa niiiiin hyvin! :D Ois aika maukasta päästä tuuppailemaan kunnon kouluponilla, hyvässä opetuksessa.

Tiistaina siis menin Titalla taas kentällä. Alkukäynnit kävelin ja vähän aikaa ratsastin käyntiä ja rupesin verkkaamaan ravissa. Paljon voltteja ja taivuttelua. Ravit meni aika nätisti ja kulki mukavan rentonakin. Oon myös todennut, että mitä tiukemmat ohjat ja enemmän painetta ohjalla on, sitä enemmän Titta suuttuu ja kipittelee, mutta vähän löysemmällä ohjalla ja pienellä kevyellä tuntumalla huomattavasti paremmin.
Ravejen jälkeen menin taas käyntiä ja rupesin valmistelemaan laukkaan suoralla uralla. Yleensä laukkaan ympyrällä, mutta mun mielestä on tärkeää, että hevonen kuuntelee mun apuja myös suoralla uralla. Huomasin käynnissä jo, että Titta alkaa ennakoimaan laukkaa, vaikken ollut vielä edes valmistellut mitenkään. Kävelin sitten jonkin aikaa, että ennakointi vähenisi ja nostin laukan. Muistaakseni muutama ihan ok nosto tuli, mutta Titta oli aika häslä päällä koko ajan. Pyrin tekemään useita nostoja ja, että heppa malttaisi kävellä niiden välissä. _Lievää_ poikittamista oli havaittavissa ennen nostoja ja jouduin kunnolla komentamaan, että malttaisi kävellä suorassa. Laukoissa meni nätisti, mutta en ollut yhtään tyytyväinen niiden jälkeiseen osioon. Titta ei yhtään kuunnellut mun pidätteitä, yritti vain kipitellä.

Päätin lopettaa siihen, että sain yhden onnistumisen tunteen, enkä kiusata itseäni ja hevosta lisää. Täytyy varmaan jatkossa jättää näitä laukkoja lopputuntiin, niin jaksaa tuuppailla kunnolla. :D Ei vaan oo reilua väkisin yrittää tehdä jotain, kummallekaan.

Loppuun vielä kuvia, mitä otin yksi päivä, kun Titta ja Pilvi oli kentällä ulkoilemassa. :)

-Milla

Ilman satulaa

Tänään uskaltauduin pitkästä aikaa hevosen selkään, kun pakkaset laskivat! Hienoa! Toivottavasti pysyvät nyt jonkin aikaa tässä matalemmalla.. Mutta siis menin ilman satulaa tänään!

Alkuun kävelin pitkin ohjin jonka jälkeen otin ohjat kevyesti käteen ja aloin mutkittelemaan ja tekemään epämääräisiä ympyröitä molempiin suuntiin käynnissä, eli taivuttelemaan paljon. Titta oli mukavan rauhallinen ja oli hyvin kuulolla! Pääkään ei ollut ihan niin taivaissa mitä olisi voinut olla! Tein myös pysäytyksiä, ja tälläkertaa oli ihan testailua ilmassa. Titta kovasti yritti kokeilla, että onko pakko liikkua jos ei tarvitse.. Noh, lainattiin sitten raippaa Millalta ja Pilviltä jotka olivat yhtä aikaa kentällä kun itseltäni oli unohtunt se talliin. Muutama kerta joutui muistuttamaan, mutta nopeasti Titta tajusi, että jos minä tahdon että liikutaan niin sitten liikutaan.. ( :

Sen jälkeen otin ravissa samaa taivuttelua kaikkiin suuntiin, ja Titta liikkui tosi rauhallisesti! Olin erittäin yllättynyt siitä miten vauva liikkui. Titta myös pysähtyi suoraan ravista, ja lähti liikkeelle takaisin raviin. Tosi tyytyväinen olin tähän! Muutama lisäyspätkä myös otettiin, ja todettiin, että Titta lisää erittäin ravurimaisesti, eikä ravi ole kovin tarmokas. Kuitenkin olin tyytyväinen että Titta reagoi eteenpäin pyytävien apujen lisäksi, myös antoi kiinni hyvin lisäyksien jälkeen! Jotain se joskus osaa, jes!

Lisäysten jälkeen kävelin hieman pitkin ohjin, jonka jälkeen työstin hetken käyntiä. Sitten aloin ottamaan laukkoja. Otin ensiksi "huonomman suunnan" eli oikean kierron. Nosto tuli erittäin hyvin, ja laukkakin rullasi kivasti! Toisen noston Titta teki kanssa hyvin, mutta kesken ympyrän pukitti ja minä naureskelin vain kaulalla! Hehhe, oli neljäs kerta kuin tämä hevonen pukitti minun alla! Sitten vain uudestaan nosto ja hyvin sujui tämä vaikeampikin suunta! Kerran päästeltiin vähän reilummin ja muuten yritettiin vähän hiljennellä ja työstää sitä laukkaa. Hieman vaikeaa tämä on vielä. Vasen kierto laukassa sujui sitten kanssa myös hyvin. Vähän neiti sai energiaa ja yritti steppailla mutta käveltiin ja työstettiin käyntiä aina niin kauan että neiti rauhottui!

Laukkojen jälkeen käveltiin taas hetki, kun kaksi ilkikurista pientä pirulaista karkasi tarhasta, ja niiden takia tultiin sitten selästä alas niin kauaksi aikaa kunnes ne saatiin kiinni. Onneksi tallilla oli muita ihmisiä tällä hetkellä meidän lisäksi! Tästäkös sitten Titta hieman pörheili, mutta hyvin meni kuitenkin, ja pääsin selkäänkin lopulta!

Lopuksi ravailtiin sitten vielä hangessa loppuraveja Pilvin kanssa ja se sujui sitten odotettua paremmin! Kumpikaan ei tippunut, vaikka välillä molemmat ponit saivat hieman energisiä lähtöjä.. Hehheh! Sitten vielä ravien jälkeen käveltiin hetki kentällä, jonka jälkeen tulin alas ja kävelin maastakäsin loppuun. Tein luottamusharjoituksia, eli kävelin edellä, ja Titta seurasi vapaana perässä. Pysähdyin välillä ja odotin että Titta tulee taakseni/viereeni ja pysähtyy. Nämä sujui aivan loistavasti! Tehtiin voltteja ja kaikkia mahdollisia! Seisotin myös paikallaankin hetken välillä, vaikka itse lähdin. Tosi hyvin sujui kaikki nämä kentällä ja talliin asti. Kuitenkin tallissa neiti ei enää malttanut seisoa käytävällä nätisti ennekuin toisen puolen laitoin kiinni.  Mutta sen sallikoot, olihan siellä heinää kuitenkin maassa vähän!

Lopuksi vielä venyteltiin kylkiä ja päästin Titan karsinaan nukkumaan. Tänään muuten myös leikkasin Titan harjaa, kun on alkanut jo vähän kaatumaan.. Toisena päivänä pitää vielä hiukka tasoitella, tupsujakun luultavasti sieltä nousee esille..

-Johanna

Mahtavia otuksia

Varoitan jo nyt, että tämä teksti on todella pitkä. Ymmärrän, että tätä ei moni varmasti jaksa lukea, mutta jätin jo nyt paljon asioita kertomatta, enkä halunnut liikaa tiivistää. :)

Uskon, että jokainen hevosihminen joskus kohtaa merkittäviä hevosia. Hevosia, jotka merkitsevät enemmäin kuin pelkkä harrastus. Parhaimmillaan hevosen kanssa voi muodostua vahva side ja ystävyys, luottamuksen ja välittämisen tunne.
Ratsastuksessa parasta on mielestäni se vapauden tunne ja se, kun yhteistyö oikeasti toimii. Joskus tuntuu, ettei mistään tule mitään, mutta jokin saa aina jaksamaan. Haluan kehittyä ratsastajana, mutta toisaalta on hauskaa viilettää maastossa tai viettää muuten vain aikaa tallilla. Jos johonkin 'kategoriaan' olisi pakko listata itseni, niin sanoisin varmaan harrasteratsastaja. Ratsastan tällä hetkellä lähinnä omaksi iloksi. Kunnollista kehittymisen mahdollisuutta mulla ei ole, tuntuu että junnaan vain paikoillaan. Onneksi välillä on valmennuksia, mutta toisaalta tuntuu, että kaipaisin vielä osaavampaa opetusmestaria. Toisaalta on mukava nähdä, miten tapahtuu edistystä vähän osaamattomienkin hevosten kanssa.
En katso niinkään hevosen rotua, tykkään useimmiten persoonallista ja vähän erikoisemmista poneista. Sen vain tuntee, kun palaset loksahtaa kohdalleen. Eikä mulla suuremmin koskaan olekaan ollut varaa valita. :D Olen tyytynyt siihen, mitä on vastaan tullut ja useimmiten onkin napannut! Kahta samanlaista heppaa ei mulle ole tullut, vaan jokainen takuu varmasti omia yksilöitään.

Useita hoitoponeja mulla on ollut ja ensimmäisen hoitsuni sain muistaakseni loppuvuodesta 2005, rist-t. Paatelan Pirpaliina. Pirpa oli tuolloin 4 vuotias ja todellinen prinsessa poni. Pirpa myytiin syksyllä 2006 yksityiseksi ja rupesin opettajan suosituksesta hoitamaan Pirpan veljeä, shet-r. Paatelan Spökeä (1999). Spöke on ollut yksi paras asia mun elämässä! Todella merkittävä poni, joka on itsepäisyydestä ja persoonallisesta luonteestaan huolimatta opettanut mulle ratsastuksen saloja. Poni, jonka kanssa löytyi aina jotain kehitettävää.
Niiden lukuisten karkailureissujen ja epäonnistumisen tunteiden vastapainoksi sain todellisen ystävän, jonka näkeminen oli päivästä toiseen aina yhtä mukavaa (joskus ehkä vähemmän). Varsin muikeaksi naamani sai myös, kun 28.11.2009 multa kysyttiin haluisinko ruveta liikuttamaan Spökeä. Tietty suostuin ja ratsin sillä niin paljon kuin jaksoin, lähes kuin omaani. Alkuun Spöke vain kusetti mua, hyvä kun sain edes laukkaamaan! Oppi kuitenkin, että minä en luovuta ja meillä alkoikin sujumaan ihan mukavasti. Spöken liikuttamisen lopetin 'virallisesti' 1.1.2011, koska tunsin olevani ponille jo vähän liian iso. Onneksi sain Jossun suostuteltua jatkamaan 'uraani', niin oli ponillakin joku ihminen. Spöken kanssa tuli 5-vuotta yhdessä puuhailtua, mutta valitettavasti lopetin sen hoitamisen 27.9.2011, koska muut liikutushevoseni veivät niin paljon aikaa, että tälle poniystävälle ei yksinkertaisesti enää ollut aikaa. Jos ponia ei myydä, niin voisin jatkaa sen hoitamista joskus! :)

Synttäripäivänäni 25.10.2010 kaveri kysyi haluisinko ruveta liikuttamaan hänen sh-r. Joutsimiestä (2001). Joutsi oli ollut silloin reilun vuoden(?) ratsuna ja olin mennyt sillä vain pari kertaa ilman satulaa. :D Alkuun liikutin Joutsia kerran-pari viikossa, ja marraskuun puolivälissä rupesin vuokraamaan sitä, ratsastukset puoliksi periaatteella. Rupesin liikuttamaan enemmän ja enemmän, lähes kuin 'omaani'. Itselläni ei olisi aika ja voimat riittänyt joka päivä ratsastukseen, niin oli iso apu saada Johanna mukaan kuvioon!
Joutsin kanssa opin myös hirmu paljon. Alkuun oli jo iso saavutus ravata sillä ja muistan, kun jotkut sanoi 'hullu milla, miten uskollat ravata sillä', vaikka periaatteessa tuokin oli läppää, mutta huvittavaa silti. =D Keväällä ruvettiin myös hyppimään enemmän ja samoihin aikoihin tein myös paljon muita erilaisempia juttuja tämän hevosen kanssa. Maastoiltiin ja treenattiin laukkaa. Vaikka esteissä olikin vauhtia silloin kun niitä kunnolla meni, niin silti oli huippu hauskaa! Joutsi myytiin ja lähti uuteen kotiin 3.8.2011, joten liikutuksemme loppui siihen.

Alkuvuonna 2011 rupesin myös hoitamaan ja liikuttamaan kaverin nyff-r. Snowberry Nestoria (1997), kun omistaja ei päässyt. Lukuisia muistoja ehti lyhyessä ajassa kertyä ennen kuin Nessu myytiin 10.9.2011. Katrillissa esiintymistä, reippaita maastoja, tuuppailua, uittoa, monipuolisesti ehdittiin kaikkea kokea. Tämä poni olis kyllä kelvannut, jos rahaa oisi ollut! ;)

11.9.2010 rupesin myös hoitamaan sh-t. Paatelan Pilviä (2005), josta olin jo pitkään haaveillut. Edellisenä keväänä olin Pilviä välillä ratsastellut liikutuksen puitteissa, silloinhan se oli vielä täysin koulutusvaiheessa. Liikutin Pilviä kuin omaani 23.8.2011-12.1.2012 välisenä aikana ja tää oli ehdottomasti tosi parasta aikaa! Liikuttaisin vieläkin, mutta Pilvi on jo sen verran hyvä tuntiponi, että ei enää kaipaa liikuttajaa.
Liikutuksen alussa laukat oli todella hankalia, korkeintaan pari askelta saatiin. Kaikissa mahdollisissa valmennuksissa, mitä tallille tuli menin Pilvillä ja aktiivinen liikutus tuotti omasta mielestäni ihan kivasti tulosta. Laukoissa menty huimasti eteenpäin ja muitakin asioita treenailtu. Pilviä hoidan edelleen ja se onkin yks mun ehdottomista lemppareista! Välillä tosiaan tulee ajatuksia, että voi kumpa olisi rikkaampi... :D

Loppusyksyllä 2011 etsiskelin uutta liikutushevosta parin seikan takia. Melko pian tulikin mahdollisuus kahden issikkaristeytyksen hoitamiseen ja näitä söpöläisiä tuli kerta viikkoon ratsasteltua. Enemmän oisin, mutta huonot kulkuyhteydet, eikä aika riittänyt pyöräilyyn useasti. Garri 4v ja Iiris 12v on hauskoja tapauksia, niitä ratsastetaan pitkälti istunnalla ja siinä mulla olikin vähän opettelemista. Huomasin kuitenkin, että edistystä tapahtui, opin töltinkin jo aika hyvin (ei ole samanlaisia automaatteja kuin näiden vaelluspaikkojen issikat), lisäksi pääsin kokeilemaan paljon muuta (reellä ajamista, ohjasajoa yms) mihin harvemmin tulisi mahdollisuus. Lopetin näiden hoitamisen vähän aikaa sitten, koska yksinkertaisesti aikani ei vain riitä. Talvella suoraan sanottua mahdotonta kulkea tuolla, enkä halua olla silloin tällöin käyvä. :D Katsotaan, jos joskus repäsen aikaa jostain uudelleen alottamiseen!

Titta astui kuvioihin mukaan 12.1.2012, kun sitä tarjottiin mulle Pilvin tilalle.. Ei, se ei todellaakaan ollut sama asia kuin Pilvi ja vähän epäröiden päätin kuitenkin yrittää. Vielä ei olla hirveästi koettu yhdessä, mutta annetaan meille tilaisuus ja kattellaan. :D

-Milla

Johannan ratsastushistoria/elämäni hevoset!

Lukijoiden toiveesta teen nyt postauksen ratsastushistoriani kautta elämäni hevosistani! Varoitan, että tästä tulee tosi pitkä juttu! Hehhe.. : D

Aloitin säännölliset itsenäiset ratsastustunnit syksynä -06 Aittolahden Ratsastuskoululla. Sitä ennen olin käynyt tuolla tallilla kolmella talutustunnilla, joidenka jälkeen minulle sanottiin että voisin mennä jo itsenäisesti. Tuolla tallilla ehdoton lempiponini oli Oona, joka on jonykyään valitettavasti siirtynyt vihreämmille niityille. Näiltä ajoilta minulla ei ole kuvia, muutakuin muutama kuva minusta ja oonaponista, ensimmäiseltä talutustunniltani. Nämäkin siis sellaisia ihan valokuva-valokuvia, eli tänne niitä en saa valitettavasti..

-08 keväällä kävin ensimmäisen kerran Paatelan Ratsastuskoululla tunnilla. Tunnilla oli vain minä ja kaksi kaveriani. Saatiin kaikki kolme shetlanninponit allemme, ja minä pienimpänä tyttönä sain toki pienimmän ponin. Ja sen kaikkein laiskimman! Menimme ilman satulaa, joka olikin minun toinen tai kolmas kertani ilman satulaa. En saanut ponia edes laukkaamaan silloin, ja minua harmitti hieman. Olin kuitenkin silloin ylpeä, että minulle opetettiin kuinka tarpeen tullen käytän raippaa.. Hehheh, muistan kuinka tuosta silloin hehkutin!

(c) Milla. Zancet, "sintti", poni josta yllä kerroin.

Tämän jälkeen kävin vielä aittolahdessa tunneilla, mutta välillä kävin aina kavereideni mukana paatelassa ihan muuten vain. Syksyllä -08 kuitenkin vaihdoin kokonaan paatelaan, jossa tutustuin elämäni ensimmäiseen, tärkeään poniin. Shetlanninponiruuna, Paatelan Spöke. Heti syksyllä ihastuin tuohon poniin, ja meninkin sillä aika paljon, hehheh.. Lähes joka tunti! Spöke on siis n.110cm korkea ja luonteeltaan.. Omalaatuinen! Siihen minä ihastuin. Siihen, kuinka tuo poni osasi vaikka ja mitä, mutta teki vasta kaiken oikein oikein pyydettäessä, ja tarpeentullen osasi kusettaa erittäin loistavasti. Se miten paljon tuo poni on opettanut minulle, ei pysty sanoin kuvailemaan! Tässä on elämäni poni, ja olen vannonut, että jos mä joskus vielä pikkuponin ostan, niin se on tämä jos vain hengissä on, ehdottomasti! Edelleen mielelläni tämän ponin selkään kapuan. Välillä käydään siis maastoilemassa poneilla, ja tällä mielelläni menen todellakin! Myös haaveissa olisi jos mä joskus ehtisin tuuppailemaan tällä ponilla oikein kunnolla ennenkuin Spöke myydään, jos myydään..

Helmikuussa aloin hoitamaan spökeä ja kesällä -09 menin ensimmäisiin seuraestekisoihin, spökellä tottakai! Luokkana oli 40cm, joissa tuli yksi pudotus, eli ei sijoituttu. Toki pikkutyttönä vähän harmitti, mutta ylpeä olin kun päästiin "koivuesteen" (koivunoksia koristeena tolpissa) ylitse, josta pelkäsin että spöke pysähtyy syömään.. Ehkä maailman tyhmin pelko, mutta mä olin pieni! : D  Mutta nyttenkun ajattelen, niin tuo rata oli ehkä ihan liian järkyttävä.. Tiet ja lähestymiset oli jotain.. Hmm.. Omalaatuista sanoisinko! Mutta silti, ne oli ensimmäiset kisat, ja ihan tyytyväinen olin! Tuona kesänä vuokrailin spökeä muutamina päivinä ja vietin enemmän aikaa tallilla.

Kesän 2009 "tuuppailuja" : )

Syksyllä 2009 tallille tuli uusi risteytysponi, Dilaila. Säkää tällä tammalla on n.125cm. Menin muutamia kertoja tuolla, ja tykkäsin kovasti! Silti Spöke oli edelleen johdossa.. Sen talven sitten menin tunneilla ja kävin tallilla normaalisti, ja spökeä hoidin edelleen.

Kesällä 2010 sitten menin oman tallin seurakisoissa 40cm ja 60cm spökellä. 40cm tultiin jaetulle ykkössijalle, jossa kaikki puhtaan radan saaneet tulivat jaetulle ykkössijalle. 60cm eka vaihe meni loistavasti, ja juuri linjan yli päästiin ja kakkosvaihe alkoi. Hups, poni pysähtyy, eikä liiku mihinkään! Minä siinä potkin ja käytän raippaa eikä poni vain liiku.. Pian joku huutaa yleisöstä, että odota, se paskoo.. Sitten siinä hiukkasen alkoi hävettämään, meni niin hyvin siihen asti. Sitten kuin tilanne saatiin ohi, me jatkoimme. Hyppäsimme uusinnassa lähes joka esteen paikaltaan, kun poni ei enää liikkunut kunnolla.. Kolme pudotusta, neljästä vai viidestä esteestä.. Siihen loppui loistava rata! Noh, vähän ärsytti, mutta toisaalta ymmärsin sen. Poni oli väsynyt jo edellisestä luokasta eikä jaksanut enää..

Samana kesänä/alkusyksynä lähdimme myös Aittolahteen seurakilpailuihin, maneesiin, luokkana 60cm, sillä se oli pienin mahdollinen.. Spöke ei ollut ikinä edes nähnyt maneesia, ei ollut edes yksin toisella tallilla, ilman kavereita ainakaan missään, joten vähän jännitti minua! Kilpailuiden verryttely oli ulkokentällä, joka oli tosi huonossa kunnossa! En saanut verryteltyä siinä ponia oikein kunnolla, mutta sen mitä sain niin tein.. Sitten tuli vuoroni siirtyä maneesiin, jossa ei ollut muita kuin yksi ratsukko kerrallaan eli "yksin" oltiin.. Spöke meni loistavasti sisään ja ajattelin että sehän meni kivuttomasti! Sitten aloin nostamaan laukkaa, ja poni alkaa pukittelemaan.. Eli ei se kivuttomasti mennytkään! Sitten sain kuitenkin päättäväisesti ponin jonkinnäköiseen superlahnaan laukkaan. Ekalle esteelle, ja poni vain hidastaa.. Pyydän eteen eikä reagointia. Kielto. Tultiin uudestaan ja päästiin ylitse sentään jotenkin! Tokalle esteelle samalla tavalla hidastaa, tiesin että kielto tulee. Enemmän tässä tilanteessa olisin voinu tehdä mutta en sitten tehnyt. Kielto tuli. Ja hylky. Pois maneesista ja verkka-alueelle hyppäämään.. Sielläkin poni yritti kusettaa kielloilla, mutta sain sen onneksi toimimaan! Sitten pois kotiin sieltä, tyytyväisenä ja iloisena! Rahaa paloi reissuun, mutta kokemuksen arvoinen oli se reissu!

Sitten syksyllä 2010 aloin menemään hieman enemmän leija-ponilla,  joka siis tuli -09 tallille. Hieman osaamaton vänkyräponi, mutta minä aloin tykkäämään ponista kovasti! Talven 2010-2011 menin paljon tuolla ponilla, ja kehityttiinkin paljon!

Keväällä 2011 tallille tuli kolmet harjoituskoulukisat, joissa menin leijalla kahdissa. Molemmissa KN specialia, prosentein  56,8 ja 59,6. Toinen kerta siis voitettiin! Kesäkuussa menin myös seurakisoissa heC tällä ponilla, jolloin satiin 57%. Tosi tyytyväinen olin! Kesällä menin myös seuraestekisoissa 60cm luokan. Vähän vahingossa, tai tarkoituksella.. Poni on tosi vaikea hypätä, varsinkin jos korkeus nousee tuohon 60cm jo! Olin ensiksi ilmottautunut 40cm luokkaan, mutta siinä oli minun lisäkseni vain kolme ratsastajaa, joista yksi toinen tyttö meni myös leijalla. Ajattelin sitten että noh, mä menen 60cm, tuli siitä mitä tuli, niin ei tule hirmuista sähläystä vaihdossa! Sitten edellisenä iltana ilmotin että vaihdan luokkaa.. Kisa-aamuna jännitti ihan hirmuisesti minua, ja 40cm luokassa poni kielsi yhden kerran.. Ajattelin että jos mä edes hengissä selviän oman luokan niin hyvä on! En edes ajatellut uusintaa hirmuisesti koska olin varma etten sinne asti pääse. Verkkasin sitten ja otin muutaman hypyn. Nämä meni tosi hyvin! Sitten vain jäin jännittämään omaa vuoroani, joka olikin heti alussa toisena ainoana pikkuponina! Lähin tosi varovaisesti ja keskityin jokaiseen esteeseen ja lähestymiseen huolella. Kun ensimmäiset pari estettä sujui oikein mallikkaasti, rentouduin, ja olin luottavaisemmalla miellellä! Eka okseri lähestyi.. Harjoituksissa okserit eivät menneet ylitse kuin vasta kolmannella yrittämällä.. Pelotti.. Mutta yhtäkkiä tajusin, että hei, eka osa läpi, ja pitäs ratsastaa uusinta! Olin vähän paniikissa, että apua! Onneksi muistin sen jotenkuten! Tein pitkät tiet, en lähtenyt ratsastamaan aikaa todellakaan! Sitten, PUHDAS RATA! Se tunne, kun allasi on vaikea poni hypätä, ja luultavasti sen ekat estekisat, niin sä saat sen puhtaasti 60cm luokasta.. Kyllä tuli hyvä olo, kun kaikki taputtivat meille aika kovaan ääneen! Olin hieman ylpeä ponista!

Syksyllä tuli tallin harjestekilpailuja, joihin oli tarkoitus mennä, mutta harmillisesti Leija loukkasi jalkansa jonka takia niihin ei päästy! Edelleen kuitenkin tällä ponilla tykkään mennä, mutta seurakisoja tällä ei enää mennä harmillisesti kun ei ole suomen rekisteriin rekisteröity : /

Ne okserit on tosi pelottavia.. :D

Keväällä/Alkutalvesta 2011 aloin myös satunnaisesti menemään kaverini ex-ravuri suokkiruunalla, Joutsimies, tutummin Joutsi tai Jousto. Myöhemmin menin lähes puoliksi sillä. Tämä hevonen opetti minulle aivan hirmuisesti! Menin myös tallin koulukisoissa raviluokan, josta saatiin 62%! Tosi tyytyväinen olin hevoseen! Kesällä 2011 Joutsi kuitenkin lähti uuteen kotiin, jossa tyytyväisenä elelee tällä hetkellä! Haaveissa olisi että joskus tämänkin vielä livenä näkisin, oli todella tärkeä, vaikka en kauaa ehtinyt menemäänkään!

Kevät 2011 jatkuu edelleen. Se olikin tapahtumarikas! Aloitin hoitamaan Tittaa toukokuussa. Tämäkin vähän vahingossa, sillä Titalla ei ollut ketään hoitajaa joten vähän "säälistä" aloitin hoitamaan sitä.. Sitten pikkuhiljaa tykästyin, ja elokuussa aloitin liikuttamaan tätä vauvaa. 6.12 kuitenkin lopetin erinäisistä syistä, ja tässä sitä taas ollaan! Onnellisempana kuin koskaan! Tämä on hevonen joka on opettanut minulle todella paljon! Eniten sitten spöken jälkeen. Tämä on opettanut kuinka tärkeä on oikea istunta, vaikken sitä vieläkään tee oikein, kuinka tärkeää on luottamus maastakäsin. Luottamus, sitä se on opettanut eniten. Ja jatkossa opitaan lisää uutta, toivottavasti!

Myös muita tärkeitä hevosia ja poneja joita olen tavannut elämäni aikana:

♥Shet.tamma Peppi (oikeaa nimeä ei tiedetä), hoidin ja ratsastin joskus paljonkin! Todellisen luonteen omaava poni, joka opetti paljon, ja on todella tärkeä edelleen!

♥Shet.tamma Ransu (ei tietoa oikeasta nimestä), hoidin ja liikutin tammikuun 2012 ajan. Todella ihana poni, ja jos joskus saan aikaa niin ehdottomasti jatkan hoitamista!

♥Risteytysponitamma Zaha Du Ronja (Ronja tutummin), pykälämen hevostilalta leirillä tutustuin, ja opetti viikon aikana paljon!

 Kyllä tääki sitte lopuks onnistu hyvin! : D

Tässä on mun elämäni hevoset ja ratsastuhistoriani postaus! Toivottavasti joku jaksoi lukea, tein tätä pitkään ja monta päivää! Ja ois kiva jos heittäisitte jotain kommenttia ? :)

-JOSSU

Uusi banneri! :)

Mitäs pidätte uudesta bannerista? :) Ulkoasusta oon vähän pahoillani, ehkä sillekin tapahtuu vielä joskus jotain. Uuden bannerin on tehnyt riivale! Kiitokset hänelle siitä.

Wau, teitä lukijoita on jo 9 + tietty anonyymit! Mulle toikin on jo iso määrä ja on kiva huomata, että kommenttajakin on tullut välillä ihan kivasti. Kommentteja saa laittaa niin paljon aina, kun vaan jaksaa, niistä me tykätään! :D Ajateltiin Jossun kanssa, että kun 15-lukijaa tulee täyteen niin tulee yllätyspostaus! Toki sitä ennenkin tulee aika varmasti erikoispostauksia jne, mutta tehdään joku muu ylläri sit erikseen.

Täällä on vieläkin armottomat pakkaset. Meillä oli aamulla kouluun lähtiessä liki -27 ! Hyrr, en tykkää yhtään kun pitää vielä kävellä kouluunkin. :s Toisaalta hyvä, että nää pakkaset osui 'koe viikolle' niin malttaa paremmin pysyä kotona ja ainakin yrittää lukea kokeisiin. Haluaisin huomenna lähteä tallille, mutta saa nähdä onko järkeä lähteä pakkasmittarin puolesta!

Toivon mukaan viikonlopun aikana pääsis ratsastamaan. Voisin myös tehdä jonkun erikoispostauksen, kun ei voi oikein liikutuksista pakkasten takia postailla. Onko kiinnostusta? Aiheita voi toki ehdottaa, mutta esim. ratsastushistoriaa/merkittäviä hevosia postaus voisi olla yksi vaihtoehto. Lisäksi ajateltiin tehdä meille kaikille kolmelle (mulle, jossulle ja titalle) omat esittelysivut, sieltä saisi uudet lukijatkin lisää tietoa meistä. :)

Loppuun vielä kuva meijän keulivista poneista. ;) Käskin Johannaa ottamaan tän kuvan viime viikolla kun ratsin. :D

-Milla

Varoittelua!

Eli nyt on sellasia pakkasia täällä meillä päin, että postaukset jäävät tältä viikolta varmaan harvalle liikutusten osalta! Ollaan niin varovaisia ton Titan suhteen, että ei viitsitä rasittaa keuhkoja liikaa.. Ja muutenkin minä ainakin olen sellainen herkkä hipiä että en yli 20 asteen pakkasella ulos mielelläni lähde jos ei pakko ole, hehheh.

Joten tästä tulikin mieleeni, että voisin tehdä jotain erikoispostausta teille, kiinnostaisko teitä? Esim joku ratsastushistoria tai varusteet niinkuin milla teki taitai ihan mitä vaan keksitte! Saa heittää ideoita ;>

-JOSSU

Juoksutus

Eilen juoksutin Titan, samalla tavalla kuin Johanna keskiviiikkona. Eli juoksutusvyön ja joustisten kanssa. Mulla meinas mennä hermot pariinkin otteeseen, kun joustikset ei kerrassaan sitten kerrassaan totellut mua! Tallilta löysin kahdet joustikset ja toisista oli kiinnitysremmi rikki ja toisia en saanut kiristettyä. Jouduin sitten väkertämään noihin viimeisenä mainittuihin solmun, mutta oli aika mahdonta säädellä niitä sen paremmin.
Otin kaikki askellajit läpi, kuitenkin aika varovaisesti mentiin, koska pakkasta oli ihan kiitettävästi. Ravissa ja laukassakin löytyi mukava tahti. Etenkin laukka oli rauhallista, mutta Titta nosti kunnolla jalkojaan. Titta myös malttoi mennä nätistikin, eikä pää ollut ylhäällä jatkuvasti. Tää postaus jää nyt aika lyhyeksi, koska mulla ei ole mitään mullistuvaa kerrotaa. Haluatteko lukea tälläisiä 'tiivistettyjä' tekstejä vai vähän pidempiä ja perusteellisempia?

-Milla

Yllätyspostaus!

Ajattelin tehdä varustepostauksen omista heppakamoistani. Lupasin siis vanhassa blogissani tehdä varustepostauksen. Postaus piti tehdä oikeastaan Pilvin kamoista, mutta teen nyt näistä minun ITSE ostamistani. Suurin osa näistä on tullut Pilviä varten hankittua, osa myös kisoja ja 'edustusjuttuja' varten, sekä vanhoille hoitoponeille hankittuja kamoja. Kaikille hepoille, joilla menen on omat varusteet ja hoitokamat, mutta huvikseen olen söpöyteen halunnut panostaa. :)

Harjapakkini, joka on ostettu jo muutama vuosi sitten. Pidän tässä Pilvillä käyttämiäni tarvikkeita.:)



Vaaleanpunaiset pintelit Hööksiltä, keltaiset kaverilta ostetut



Pilvillä käyttämäni harjat. Kotona lisää harjoja, mutta näillä pärjään hyvin tallilla!



Lettareita ja kannukset



Riimunnarut, näitä vähän tullut osteltua vuosien aikana. :D En oikeastaan edes käytä näitä paljoa. Oikean puoleinen naru myynnnissä.



Talliloimi, Polluxista. :D Vähän turhan pieni hepoille, joilla menen. Rintaremmi pitäis korjata, kun sen oli joku onistunut rikkomaan.



Ponikokoinen huopa, jolle ei nyt ole ollut käyttöä, kun puuttuu poni. :< Titan estepenkkiin vois kokeilla, taitaa vaan olla liian pieni.. 



Ponikokoinen tummansininen huopa, jonka ostin kaverilta.  Ite laitoin tuon Ihaa-koristeen, että ei ois niin tylsä :D





Tää huopa on myynnissä, jos jotain kiinnostaa! Ponikokoinen ja mulla ei oikein ole käyttöä tälle.





Tätä huopaa pidin aikalailla Pilvillä, ostin joskus tämän yhtiä kisoja varten :)



Hööksiltä tilatut suitset, jotka on tällä hetkellä Pilvin käytössä. En tiiä vielä, otanko itelleni nää vai pidänkö yleisessä käytössä



Näitä pidin entisellä hoitoponillani Spökellä. Nämäkin myyn, jos jotain kiinnostaa. :)



Siniset (ylhäällä) on Pilvin käytössä, niiden vieressä olevat ponipäitset myynnissä, ompun vihreet Spöken vanhat (nyt laatikossa, ilman käyttöä) ja viimeset on oikeet raukkauspäitset, jotka mystisesti katosi! Toivottavasti joskus löytyis... Kaikki päitset on Hööksiltä, paitsi nuo harmaat on Eurohunterin.

Shampoo ja hevosgeeli (karkottaa ötököitä)



mun ja jossun yhteinen laatikko, jossa tällä hetkellä pyyhe,satulasaippua,hikiviili,nahkarasva ja kaviorasva



Turvaliivi ja raipat, toi alimmainen pinkki estepiiska mun oli pakko saada, koska siinä on oikein glitteriä ja kaikkea. ;)



Kypärä ostettu muistaakseni vuonna 2008 ja ainoo kypärä mikä mulla ollut koskaan omana :D Ei sillä että uutta kaipailisin..



Horzen talviratsastussaappaat ostin joululahjaksi ja tyytyväinen olen ollut! Nahkasaappaat ollut mulla kesälomasta asti, chapsit pari vuotta vanhat ja Horzen talviratsastuskengät pari vuotta vanhat, tosi kätevät toppahousujen kanssa,mahtuu sukkaaakin! :D Mulla on jossain vielä perus jodphurit, mutta ei hajuakaan missä, onko källitty tallilta vai kotona jossain.

En jaksanut kaikkia pikkujuttuja ruveta enää kuvailemaan, koska tässäkin oli jo iso työ minulle! Lisäksi kaikki housut ja takit, hanskat yms jätin kuvaamatta! Miltsi on äkäne, jos kukaa ei kommentoi, meni paaaaljon aikaa tän tekoon. :D

-Milla

Hyviä merkkejä ilmassa♥♥

Juoksutin tänään titan, kun sovittiin omistajan kanssa että nyt pari päivää juoksutellaan ja katsotaan johtuisko äkkäilyt kipeästä selästä vain. Laitoin Titan kuntoon sitten siinä, johon menikin hiukka oletettua enemmän aikaa, sillä juoksutusvyö oli tuolle makkaralle liian iso, eli ensiksi tehtiin lisää reikiä. Sen jälkeen laitettiin vielä huopaa ja romaania kaksinkerroin alle, jotta saataisiin pysymään se sen yllä. Hiukka nauratti, minä kun oon pitäny tota vauvaa vähän pullamahana, niin ehkä se ei sitte niin järkky ookkaa vaikka onhan se vähä..

Kuitenkin, kävelytin tittaa sitten kenttää ympäri molempiin suuntiin  jonkun verran, jonka jälkeen laitoin joustochamponit kiinni ja mentiin ympyrälle. Titan omistaja tuli sitten siihen kanssani, ja kertoi, mikä on hyvä tahti, ja milloin minun pitää tehdä mitäkin. Sain sitten Titan ravaamaan oikein nättiä rauhallista ravia ja pääkään ei ollut aivan taivaissa. Molempiin suuntiin siinä sitten ravailtiin ja kerran kiristettiin hiukka joustiksia, jotta saataisiin ponia pyöreämmäksi ja hiukka lyhyemmäksi. Sitten Titan omistajan piti lähteä, mutta kertoi minulle vielä vinkkejä laukkoihin, miten kannattaa tehdä. Otin vinkistä vaarin, ja sitten otin laukkaa. Mutta nuita vinkkejä en kyllä tänään tarvinnut, sillä Titta laukkas rauhassa! Olin ihan superyllättynyt! Yleensä se vaan sinkoilee liinassa minne sattuu, mutta tänään meni tosi nättiä rauhallista laukkaa. Molempiin suuntiin meni niin hyvin, että päätin vain enää ravuuttaa ja löysätä joustiksia että pääsee venyttämään kaulaansa. Tämän jälkeen kävelytin taluttaen vielä jonkin aikaaa.

Titta jopa hiukkasen hikosi, n.40 min juoksutuksesta. Eli ehkä se vähän työskenteli, sillä ratsastaessa se ei ole vielä minulla ainakaan kertaakaan hionnut.. Liekkö päässyt liian helpolla..? Sitten koska omistajan kanssa sovittiin että laitan liikutuksen jälkeen jalkoihin, selkään, ja takamukseen viherlinimenttiä, ja päälle fleeceloimen vielä, niin tein sen sitten annettujen ohjeiden mukaan. Harjaakin minun olisi pitänyt leikata kun on kasvanut jo hiukka liikaa että meinaa jo taittua. En kuitenkaan sitä ehtinyt tehdä, joten jos tässä lähiaikoina sitä ehtisi leikata, ennekuin taittuu lopullisesti!

Tänään Titta vaikutti jo loppuakohden paljon iloisemmalta! Aluksi oli muutama jäkkääminen ja hiukka korvat luimussa, mutta lopuksi me mentiin jopa ihan korvat hörössä pätkiä! Eli ihan hyviä merkkejä, kun vaan sais normaaliin kuntoon tuon hevosen, jotta pääsis toukokuisiin harjoituskoulukisoihin reenaamaan. Kesällä olisi myös seurakoulukisoja omalla kotitallilla kahdet tiedossa, mutta niihin luultavasti en kehtaa lähteä nolamaan itseäni, valmis ratsukko kun ei vielä olla, vaan aika raakileita.. Hehh..  :D

♥//JOSSU

Jäkkimistä

Tänään kiinnitin Titan käytökseen erityisesti huomiota, koska eilinen käytös ei ollut normaalia. Johanna oli myös kentällä kuvailemassa ja katsomassa. Alkukäynneissä Titta oli energinen ja pienestäkin pohkeesta oli lähdössä raviin. Rupesin kevyessä ravissa tekemään paljon voltteja ja liiottelin hieman johtavaa ohjasotetta. Alkuun ravissa ei meinannut kuunnella yhtään, mutta parin kierroksen jälkeen ravasi jo nätisti. Ei kuitenkaan ollut samalainen kuin lauantaina vaan jollain tapaa negatiivinen ratsastaa.

Kokeiltiin ympyrällä laukkaa käynnistä nostaen. Oikeaan nosti heti hyvin ja laukkakin meni ihan hyvin, mutta sisäpohje ei meinannut mennä läpi. Vasempaan pukkasi väärää laukkaa ja hösläystä, joten todellakin saatiin töitä tehdä oikean laukan eteen. Siihen suuntaan oli kuitenkin ihan kivasti kuulolla. Titta teki ihmeellisiä pysäytyksiä jälleen kesken tunnin, eikä oisi millään suostunut liikkumaan. Ei, vaikka pohkeilla kuinka pyysi, raipan avulla sitten viimein suostui liikkumaan. Tätä teki siis useamman kerran ja sitten kun sen sai liikkumaan niin oisi mielummin kipitellyt ravia kuin kävellyt.. Tosiaan en tehnyt oikein mitään tänään, koska en viitsinyt väkisin ratsastaa, jos jokin onkin vinossa.
Ei ole tietoa mistä outo käytös johtuu, onko selkä kipeä vai jotain muuta. Tänään ratsastin siis estepenkillä (eilen Johanna meni koulusatulalla ja ilman, käyttäytyi oudosti). Nyt juoksutellaan ainakin pari päivää juoksutusvyön kanssa ja katsellaan miltä tilanne näyttää! Toivottavasti oisi vain jotain kiukkuilua, eikä sen vakavampaa. Halutaan kumminkin ottaa varman päälle jo hevosen hyvinvoinnin kannalta ja tähän ratkaisuun päädyttiin Titan omistajankin kanssa. :) Loppuun vielä muutama kuva tältä päivältä, ei tullut oikein onnistumisia, kun heppakin vähän outona.

Molemmissa kuvissa aika reilu johtava ote, mutta aina ei näytetä hyvälle!

-Milla

Luottamus kohdallaan jälleen♥

Hain tänään Titan tarhasta ja tarkoituksena oli tuupata oikein kunnolla tänään, ja minun mennä ilman jalustimia! Eli rääkätä hiukka molempia.. Nooh suunnitelmat kuitenkin muuttui : /

Ensiksi hain Titan tarhasta. Narun päässä se kulki perässäni, mutta jos pysähdyin, pysähtyi se viereeni. Luulen, että luottamus alkaa olemaan hiljalleen kohdallaan! Sitten harjasin Titan perusteellisesti, laitoin koulusatulan selkään, ja lähdin kentälle. Hoitaessa Titta yritti pari kertaa puraista minua, mitä ei ole ikinä tehnyt! Ei ikinä! Kävelin alkukäynnit, jonka jälkee aloin ottamaan pysäytyksiä. Titta vastusteli normaalia enemmän pidätteitä, eikä tuntunut aivan normaalille. Eteenpäinpyytäessä luimisteli kovasti, eikä lähtenyt pysähdyksestä eteen, ennenkuin pakotin/huijasin kääntämällä sitä. Ajattelin että se on vain testailua ja alkukankeutta.. Aloin sitten ottamaan ravia, ja kun pyysin nätisti eteen, korvat luimuun, pää ylös, eikä mitään reagointia. Sitten kuitenkin sain Titan lopulta raviin. Ravissa liikkui kyllä eteen, mutta aina pohjetta käyttäessä korvat luimuun. Koko ajan kulki hiukka korvat luimussa siis, mutta tuolloin aina korostui se. Kokeilin molempiin suuntiin. Kokeilin myös siirtymisiä, jos olisin saanut herkistettyä pohkeelle. Tuo oli kuitenkin mahdotonta, kun aina jäkkäili ja veti korvat luimuun kun pyysin esim. käynnistä raviin.

Tässä vaiheessa minulle tuli vähän sellanen olo että ei oo kaikki okei.. Kävelin sitten hetken pitkin ohjin jonka jälkeen heitin satulan pois ja kokeilin johtuisiko se siitä. Sama luimistelu jatkui, eikä maastakäsinkään suostunut ravaamaan kun pyysin! Ajattelin sitten että kyllä se viimestään laukoissa innostuu. Mutta ei, väkisin, valitettavasti ehkä jopa hiukka ajamalla sain nostettua laukan lopulta. Siinä korvat luimussa sitten mentiin. Kokeilin mennä kevyessä istunnasssa ja päästää vähän kovempaa mutta ei. Ei mitään muutakuin korvat luimussa koko ajan.. Sitten päätin kokeilla liinassa, jatkuuko sama vielä.. Liinassa en saanut nostetatettua edes laukkaa kun pää meni pilvissä ja korvat luimussa.. Talutin sitten maastakäsin loppukäyntejä aika pitkän aikaa, en uskaltanut tuuppailla enempää, pelkäsin että jokin on hullusti..

Tämän jälkeen Titta seisoi käytävällä irti, päitset päässä, kun vein tavaroita paikoilleen. Siinä se väsyneenä roikotti päätään paikallaan.. Liian väsyneen olonen siihen nähden mitä me tehtiin..

Milla menee huomenna Titalla, ja katsoo onko samanlaisia merkkejä ilmassa. Toivotaan vaan että oli huono päivä, todellakin! Mua vaan pelottaa, että on jotain isompaa.. Ekana mielessä joku vatsahaava, kun olen lueskellut siitä aika paljon nyt viimeaikoina.. Siinäkun oireet ovat juuri tuollaisia ratsastessa, sekä myös tuollaista vihoittelua/agressiivisuutta, ja väsymystä.. : / Mutta luultavasti ylireagoin. Tuo hevonen on minulle vain niin super tärkeä, etten tahdo mitään vakavaa♥

Kuvia ei tältäpäivältä nyt ole, ajattelin niin paljon että mikä Titalla on, että unohdin kokonaan kameran.. Noh, ehkä sen saan anteeksi(:

-Johanna

Laukkaa

Lauantaina ratsastin Titan kentällä. Alkukäyntejen jälkeen ruvettiin tekemään ravissa voltteja ja taivuteltiin. Ravissa malttoi hyvin kuunnella apujani, pidätteestä hiljensi ja pohkeista eteenpäin. Ruvettiin ottamaan käynnistä laukannostoja ravejen jälkeen ja ensimmäistä nostoa en ollut ilmeisesti valmistellut tarpeaksi hyvin ja siinä Titta lähtikin ravaamaan. Otin kuitenkin heti takaisin käyntiin ja uuden noston. Laukassakin malttoi kuunnella apujani ja siirtyi takaisin käyntiinkin nätisti. Toistettiin nostoja muutaman kerran ja vaihdettiin suuntaa. Titta rupesi ennakoimaan ja häsläämään välillä, mutta nostettiin laukka vasta, kun poni odotti nätisti! :) Laukattiin ympyrällä ja Titta myötäsi nätisti! Laukoista olin tosi positiivisesti yllättynyt! Tuo neiti osasi mennä jopa rauhassa.

Laukkojen jälkeen menin muutaman kierroksen ravia ja otin välikäynnit, jotta laukkojen jälkeinen häsläys häivenisi. Ruvettiin tekemään ympyrän suurennusta ja pienennystä molempiin suuntiin käynnissä ja ravissa. Sujui mielestäni ihan hyvin, oikeaan oli aika jäykkä. Ravailtiin vielä molempiin suuntiin ympyrällä ja mentiin vielä ravaaman loppuraveja hankitarhaan.

Ratsastuksen jälkeen hoidin Titan käytävällä ja seisotin siinä vielä karsinan siivouksenkin ajan. Se malttoi seisoa nätisti ja olin hirmu ylpeä miten se oli ollut mukava ratsastaa! :) Mielestäni Titta tarvitsee nyt vain säännöllistä liikuntaa, tietynlaista kuria joissakin tilanteissa ettei heppa toimi oman mielen mukaan. :D Lisäksi ratsastuksessa itse aion varmaan panostaa eniten siihen, että etenkin laukkojen jälkeiset hösläykset vähenisi !

Mulla ei vieläkään ole Titasta mitään uusia kuvia, eikä muutenkaan paljon mitään vanhojakaan, niin saatte ihastella tätä 29.4.2011 otettua kuvaa. :D Laadullisesti ja kaikinpuolin tosi edustava, mutta voivoi!

eikai me vaa vinossa mennä :OO!?

-Milla

Kyynelten tahtiin uuteen alkuun♥

Liikutin tänään, keskiviikkona, Titan ensimmäistä kertaa tauon jälkeen. Olin suunnittelut, että työskentelisin pääosin käynnissä, työstäen käyntiä hyväksi. Ja jos aikaa jäisi, työstäisin ravia, ja jälleen jos aikaa jää niin laukkaa.. Epäilin kuitenkin varsinkin viimeistä saavutusta, ja epäilykseni kävi toteen, eli käynnissä pysyttiin lähes kokonaan.. : D Pysyin kuitenkin ihan mielestäni tosi hyvin suunnitelmassa, mitä harvoin käy!

Kävelin hetken pitkin ohjin alkuun, josta hiljalleen keräsin ohjia käteen, aloittaen mahdollisimman rennosta tuntumasta. Tein paljon pysäytyksiä, voltteja, kiemurauria. Kentällä ei ollut muita, joten kiemurtelin epämääräisesti ympäri kenttää molempiin suuntiin taivutellen. Titta oli tosi jäykkä varsinkin oikeaan, vasempaan ihan suht ok, mutta on ollut parempikin! Loppuakohden vertyi kuitenkin ihan hyvin, ja myötäsikin ihan hyvin välillä niskasta.

Taivuttelun jälkeen otin muutaman kierroksen molempiin suuntiin ravia, myös ympyröitä. Ravissa yritin keskittyä vain omaan istuntaani, siihen että en jää puristamaan mistään kohti satulaa, vaan että istun rentona. Siihen, että kyynärpää pysyisi lähellä keskivartaloani, kuitenkin rentona myös. Ja siihen suurimpaan ongelmaani.. Siihen että en kallistu eteenpäin ylävartalolla, vaan että istun suorassa. Tähän kaipaisin valmennusta ja apua. Kaikilla hevosilla sitä ei aina tapahdu, mutta Titalla kallistun helposti eteen. Se saattaa johtua kyllä ihan siitäkin että on niin reipas neiti, että jotenkin sen takia? Ja toiseen suureen ongelmaani, mihin keskityn kyllä nykyään mahdollisimman paljon joka kerta kun olen hevosen selässä, mutta tänään oikein paneuduin omiin ongelmiini ja istuntaani. Siihen, etten jää sisäohjaan kiinni. Sitten kun sain itseni mielestäni suht kondikseen, kokeilin saada Tittaa rauhallisempaan rentoon raviin, ja kappas! Kun itse istuin rentona niin etten häirinnyt hevosta, hevonen liikkui allani rentona, ja ennenkaikkea rauhallisena! Olin super tyytyväinen! Toki välillä, kun oma istuntani plärähti, hevonenkin plärähti, mutta kun istuin ehkä suunnilleen oikein, hevonenkin meni oikein! Tähän aion tulevaisuudessakin kiinnittää paljon enemmän huomiota! Ja ottamaan ehkä jotain istuntavalmennusta jos jossain lähellä olisi ja saisin rahaa.. (:

Kävelin sitten välikäynnit hankitarhassa, josta Titta saikin sitten jotenkin energiaa, ja takasin kun kentälle tultiin, oli käyntikin jo hiukka turhan reipasta alkuun. Sitten sitä siinä jälleen rauhoiteltiin, ja aika pian se rauhoittukin, jolloin sitten alettiin ottamaan väistöjä. Vasenta pohjetta Titta väistöi oikein mallikkaasti, ehkä turhan hätäillen, mutta pääasia nytten alkuun että edes reagoi siihen oikeaan suuntaan. Oikeaa pohjetta sitten vähän kangerteli vastaan, ja tiedän kyllä, että Titta väistää yhtä mallikkaasti sitäkin, mutta tänään taas vaihteeksi se takkusi. En tiedä istuinko jotenkin väärin että annoin ristiriitaisia apuja, vai takkusiko se muuten vain sitten, että oli oikeelle pohkeelle kuuro? Muuten mielestäni, esim ympyröillä, kuunteli kyllä ihan suht normaalisti.. En tiedä.. Valmennukseen valmennukseen.. : D

Sitten loppuverkkasin kasikolla ravissa, keskityin taas omaan rentouteen ja sitä kautta hevoseen. Toimi ihan hyvin, siihen nähden että pitkään aikaan ei olla yhdessä työskentelty. Ja tosi tyytyväinen olin vauvaan♥

Lopuksi otin vielä muutaman pysäytyksen, testasin, onko yhtään herkempi kuin alkutunnista, ja vautsi! Pysähty ihan super hyvin! Olin tosi tyytyväinen, joten kävelytin sitten maastakäsin loppukäynnit vielä, jossa samalla kokeilin, että jos itse pysähdyn, osaako titta vielä pysähtyä viereeni, toimiiko luottamus enää tauon jälkeen. Ja arvaas mitä! Olin ihan mega iloinen, kun yhtäkkiä turpa pukkasee niskaani. Kyynel silmässä sitten siinä iloitsin, että kuinka kaikki onkaan taas hyvin tällä saralla..  Lopuksi sitten suurten halien ja rapsutusten kera päästin Titan karsinaan lepäilemään, oli se sen ansainnut♥

Loppuun vielä muutama vanha kuva meistä, tältä päivältä kun ei ole kuvia kun kamera jäi kotia..

Simulan Meerin valmennuksesta 9.10.2011

Kati Rahikkalan valmennuksesta, 16.10.2011

-Johanna