Tuo kappale soi tänään, kun tulin Titan kanssa talliin ratsastuksen jälkeen. Neidillä on ollut edelleen aivan liian paljon energiaa, vaikka on liikuteltu säännöllisesti. Tuntuu ettei pidätteet mene läpi, voi olla etten ole tarpeaksi hyvä! Mutta joka tapauksessa, emme halua 'pilata' blogia samantyylisillä päivityksillä, joten me ajattelimme pitää pienen tauon (siis pienen) ja jatkaa kirjoitusta normaaliin tapaan ensiviikolla. Ensi viikolla meillä on hiihtoloma ja ollaan tallilla 'töissä', joten kuvia tulee varmasti! Lisäksi on tulossa jotain muutakin ekstraa mikäli suunnitelmat pitää! :)
Palaillaan ensi viikolla!
- Milla
tiistai 21. helmikuuta 2012
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
Hankitreeni
Eilen ratsastin Titan hangessa. Pakko oli käyttää tilaisuus hyväkseen, kun oli yhdessä tarhassa jo ihan maukkaasti lunta! Tuolle hevoselle olisi saanut kyllä olla vielä puolet enemmänkin, mutta näillä mentiin! :D
Laitoin Titalle estepenkin ja kaulanarun. Käveltiin hangessa ensin ja kokeilin miten Titta toimii kaulanarun kanssa. Pidin ohjilla kevyttä tuntumaa ja otin pysäytyksiä ja käännöksiä kaulanarua ja omaa istuntaani käyttäen. Heheh, kyllä se vähän jotain tajus ! Vielä tosin AIKA paljon treenattavaa. xD
Ravissa myös kokeilin, miten toimii kaulanarun kanssa kun keventelin. Harjoitusraviakin kokeilin ja oli tosi tasasta menoa, kun oli hankikin alla!
Mun teki mieli mennä kentälle ja kokeilla miten Titta toimii joustisten kanssa, joten käväsin tallista hakemasta joustikset. Ensin ratsastin käyntiä ja tein voltteja ja menin isolle keskiympyrälle ravailemaan. Otin myös molempiin suuntiin laukat. Energiaa piisasi kyllä! Pää pysyi suht nätisti alempana ja käytti selkäänsä ehkä hieman paremmin. Kerran olin Titalla tunnilla niin kokeilin lopputunnista gramaaneja sillä. Täytyisi varmaan kokeilla taas joskus!
Mentiin vielä vähäksi aikaa hankeen ja otettiin siellä parit laukat ja ravailtiin.
Haluisin taas muistuttaa, että sitten kun on 15-lukijaa, niin luvassa on erikoispostausta/yllätystä. x)
Tänään kävin katsomassa yhtä tosi rakasta otusta, jonka kanssa tullut 5-vuotta puuhailtua ja joskus liikuteltuakin. Eli siis Spökeä kävin katsomassa sen uudessa kodissa. Spöke ja Marika olikin ehtinyt puoleen väliin melkein mua vastaan. :D Tallissa sitten hoidin ponin ja menin ilman satulaa kentällä. x) Laitan tähän loppuun ehkä maailman huonolaatusimman kuvan, minkä otin liikutuksen jälkeen pokkarilla. :D
- Milla
Laitoin Titalle estepenkin ja kaulanarun. Käveltiin hangessa ensin ja kokeilin miten Titta toimii kaulanarun kanssa. Pidin ohjilla kevyttä tuntumaa ja otin pysäytyksiä ja käännöksiä kaulanarua ja omaa istuntaani käyttäen. Heheh, kyllä se vähän jotain tajus ! Vielä tosin AIKA paljon treenattavaa. xD
Ravissa myös kokeilin, miten toimii kaulanarun kanssa kun keventelin. Harjoitusraviakin kokeilin ja oli tosi tasasta menoa, kun oli hankikin alla!
Mun teki mieli mennä kentälle ja kokeilla miten Titta toimii joustisten kanssa, joten käväsin tallista hakemasta joustikset. Ensin ratsastin käyntiä ja tein voltteja ja menin isolle keskiympyrälle ravailemaan. Otin myös molempiin suuntiin laukat. Energiaa piisasi kyllä! Pää pysyi suht nätisti alempana ja käytti selkäänsä ehkä hieman paremmin. Kerran olin Titalla tunnilla niin kokeilin lopputunnista gramaaneja sillä. Täytyisi varmaan kokeilla taas joskus!
Mentiin vielä vähäksi aikaa hankeen ja otettiin siellä parit laukat ja ravailtiin.
Haluisin taas muistuttaa, että sitten kun on 15-lukijaa, niin luvassa on erikoispostausta/yllätystä. x)
Tänään kävin katsomassa yhtä tosi rakasta otusta, jonka kanssa tullut 5-vuotta puuhailtua ja joskus liikuteltuakin. Eli siis Spökeä kävin katsomassa sen uudessa kodissa. Spöke ja Marika olikin ehtinyt puoleen väliin melkein mua vastaan. :D Tallissa sitten hoidin ponin ja menin ilman satulaa kentällä. x) Laitan tähän loppuun ehkä maailman huonolaatusimman kuvan, minkä otin liikutuksen jälkeen pokkarilla. :D
 |
| kultipoju♥ |
 |
| kevät-talvi 2009. Vanhalla kovalevyllä melkee kaikki Spöke kuvat. |
torstai 16. helmikuuta 2012
jeejee
Tänään mun oli tarkoitus mennä liikuttamaan Titta, mutta ei ollut kyytiä... :) Joten jääkööt neidille nyt vapaapäivä, katsotaan tehdäänkö huomennakaan mitään, viikonloppuna ajattelin ainakin mennä.
Tiistaina ratsastin siis Titalla, enkä ole kerennyt tehdä postausta aiemmin, koska tässä on ollut enkun kokeisiin lukemista (joihin en suoraan sanottuna edes lukenut ja sen huomaa kyllä numerostakin), sekä äikän kirjallisuusesitelmä piti tehdä valmiiksi. Tunnetusti jätän kaikki viime tippaan, joten näitä hommia jää aina vähän rästiin. :D Vielä pitäis Johannan kanssa pitämämme Poniclubin uutta ohjelmaa vähän työstää ja ehkä sitten uskoltaisi jo toivoa, että loma on lähellä? = D
Käveltiin hyvät alkukäynnit ja tehtiin jo käynnissä voltteja ja pysäytyksiä. Oli heppa hirmuisen virkeällä päällä taas ja välillä teinkin ihan parin askeleen välein pysähdys ja peruutus harjoituksia, jotta olisi kunnolla kuulolla. Ravissa tehtiin myös paljon voltteja ja ympyröitä, virtaa tuntui edelleen runsaasti olevan. Kaiken lisäksi mun käsi oli jotenkin jumissa, joten Titan energisyys ei ainakaan sitä helpottanut. :D
Ruvettiin tekemään käynnissä pohkeenväistöjä molemmille pitkille sivuille. Titta väisti hienosti, kun palautui mieleen miten asiat tehtiin. Molempiin suuntiin malttoi mennä aika hyvin ja keskittymisen myötä sai vauhtiakin jo hieman pois. Oikealle pohkeelle oli vähän vasempaa turtimpi, mutta toimi.
Päätin ottaa laukat ympyrällä, vaikka niitä olisi kyllä mielestäni ihan järkevä tehdä etenkin suoralla uralla, jossa siirtymiset on vähän innokkaampia välillä. Valmistelen aina vähän turhan huonosti laukat ja ensimmäinen nosto onkin mun omin huolimattomuusvirheiden takia yleensä aika huono. Mutta virheistä oppii ja muut nostot oli hienoja! Nostot oli napakoita ja lähti kunnolla takapäästä. Ehkä vähän turhankin paljon jopa, kun Titta oikein ponnahti laukkaan. Yhessä nostossa lähti jalustinkin jalasta ja olin ' herranjumala ' kun säikähin miten ponnahtava nosto oli! :D
Otettiin molempiin suuntiin useita nostoja ja olin välillä kevyessäkin istunnassa, kokeilin vähän 'eritekniikoilla' miten vaikuttaa Tittaan. Laukassa sain yllättävän hyvin myös työstettyä Tittelia ja ratsastettua pohkeen ympärille. Mentiin vielä hankitarhaan muutama kierros loppuraveja ravaamaan, kun oli niin mukavasti tullut lunta lisää! Joku päivä voisin mennä siellä koko tunnin, koska lunta on luultavasti jo ihan kiitettävästi, kun sitä vähän satanut lisää...
- Milla
Tiistaina ratsastin siis Titalla, enkä ole kerennyt tehdä postausta aiemmin, koska tässä on ollut enkun kokeisiin lukemista (joihin en suoraan sanottuna edes lukenut ja sen huomaa kyllä numerostakin), sekä äikän kirjallisuusesitelmä piti tehdä valmiiksi. Tunnetusti jätän kaikki viime tippaan, joten näitä hommia jää aina vähän rästiin. :D Vielä pitäis Johannan kanssa pitämämme Poniclubin uutta ohjelmaa vähän työstää ja ehkä sitten uskoltaisi jo toivoa, että loma on lähellä? = D
Käveltiin hyvät alkukäynnit ja tehtiin jo käynnissä voltteja ja pysäytyksiä. Oli heppa hirmuisen virkeällä päällä taas ja välillä teinkin ihan parin askeleen välein pysähdys ja peruutus harjoituksia, jotta olisi kunnolla kuulolla. Ravissa tehtiin myös paljon voltteja ja ympyröitä, virtaa tuntui edelleen runsaasti olevan. Kaiken lisäksi mun käsi oli jotenkin jumissa, joten Titan energisyys ei ainakaan sitä helpottanut. :D
Ruvettiin tekemään käynnissä pohkeenväistöjä molemmille pitkille sivuille. Titta väisti hienosti, kun palautui mieleen miten asiat tehtiin. Molempiin suuntiin malttoi mennä aika hyvin ja keskittymisen myötä sai vauhtiakin jo hieman pois. Oikealle pohkeelle oli vähän vasempaa turtimpi, mutta toimi.
Päätin ottaa laukat ympyrällä, vaikka niitä olisi kyllä mielestäni ihan järkevä tehdä etenkin suoralla uralla, jossa siirtymiset on vähän innokkaampia välillä. Valmistelen aina vähän turhan huonosti laukat ja ensimmäinen nosto onkin mun omin huolimattomuusvirheiden takia yleensä aika huono. Mutta virheistä oppii ja muut nostot oli hienoja! Nostot oli napakoita ja lähti kunnolla takapäästä. Ehkä vähän turhankin paljon jopa, kun Titta oikein ponnahti laukkaan. Yhessä nostossa lähti jalustinkin jalasta ja olin ' herranjumala ' kun säikähin miten ponnahtava nosto oli! :D
Otettiin molempiin suuntiin useita nostoja ja olin välillä kevyessäkin istunnassa, kokeilin vähän 'eritekniikoilla' miten vaikuttaa Tittaan. Laukassa sain yllättävän hyvin myös työstettyä Tittelia ja ratsastettua pohkeen ympärille. Mentiin vielä hankitarhaan muutama kierros loppuraveja ravaamaan, kun oli niin mukavasti tullut lunta lisää! Joku päivä voisin mennä siellä koko tunnin, koska lunta on luultavasti jo ihan kiitettävästi, kun sitä vähän satanut lisää...
- Milla
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Kevyttä hauskuutta ilman satulaa.
Tänään oli taas vuoroni mennä titalla. Päätin mennä ilman satulaa kevyemmin, kun nyt kaksi päivää menty rankemmin.(eilisestä postaus tulossa myöhemmin)
Alkuun kävin kävelemässä tiellä hiukan, sillä pitkään aikaan ei tallin pihasta olla poistuttu.. Hieman jännittynyt neiti oli ja pari säpsähdystä tuli, mutte hengissä selvittiin! Pitää vain ruveta taas harjoittelemaan tuota maastoilua niin eiköhän se taas tästä!
Sen jälkeen menin hankeen kävelemään ihan pitkin ohjin ympäriinsä ja naureskelin siellä neidille kun oli vähän höppänä.. Tän jälkeen kävelin kentällä ja työstin sitten vähän käyntiä. Energiaa oli ihan mukavasti! Jatkoin sitten ravissa työstämistä. Menin aika paljon isolla ympyrällä, joka kattoi lähes koko kentän, joku yli suuri keskiympyrä se varmaankin oli olevinaan!
Ravissa molemmat suunnat sujui myös hyvin, vaikka vähän oli havaittavissa, että tunneilla mennyt eilen. Kyllä sieltä sitten lopulta neiti vähän rentoutui. Sen jälkeen kuitenkin laukkasin molempiin suuntiin ympyrällä. Nostot oli taas ihan superhyviä! Laukkaa yritin saada hieman lyhyemmäksi ja rennommaksi, eikä sellaiseksi kaahottamiseksi niinkuin se tuppaa olemaan.. Molempiin suuntiin tuli ihan ok pätkiä!
Tämän jälkeen menin ravailemaan loppuraveja hankeen hetkeksi jonka jälkeen kävelin kentällä loppukäynnit. Menin yhteensä n.40min, ja Titta oli oikein mukava tänään!♥
Alkuun kävin kävelemässä tiellä hiukan, sillä pitkään aikaan ei tallin pihasta olla poistuttu.. Hieman jännittynyt neiti oli ja pari säpsähdystä tuli, mutte hengissä selvittiin! Pitää vain ruveta taas harjoittelemaan tuota maastoilua niin eiköhän se taas tästä!
Sen jälkeen menin hankeen kävelemään ihan pitkin ohjin ympäriinsä ja naureskelin siellä neidille kun oli vähän höppänä.. Tän jälkeen kävelin kentällä ja työstin sitten vähän käyntiä. Energiaa oli ihan mukavasti! Jatkoin sitten ravissa työstämistä. Menin aika paljon isolla ympyrällä, joka kattoi lähes koko kentän, joku yli suuri keskiympyrä se varmaankin oli olevinaan!
Ravissa molemmat suunnat sujui myös hyvin, vaikka vähän oli havaittavissa, että tunneilla mennyt eilen. Kyllä sieltä sitten lopulta neiti vähän rentoutui. Sen jälkeen kuitenkin laukkasin molempiin suuntiin ympyrällä. Nostot oli taas ihan superhyviä! Laukkaa yritin saada hieman lyhyemmäksi ja rennommaksi, eikä sellaiseksi kaahottamiseksi niinkuin se tuppaa olemaan.. Molempiin suuntiin tuli ihan ok pätkiä!
Tämän jälkeen menin ravailemaan loppuraveja hankeen hetkeksi jonka jälkeen kävelin kentällä loppukäynnit. Menin yhteensä n.40min, ja Titta oli oikein mukava tänään!♥
Titta karsinassa tämän päivän liikutuksen jälkeen. Kovasti yrittää tehdä tuttavuutta tallin uuteen asukkiin.. p.s. huomatkaa roikkuva alahuuli.. !♥
-Jossu
tiistai 14. helmikuuta 2012
Vau, vau ja VAU!
Menin eilen titalla jälleen, ja muistin sitten ottaa kengät ja varret mukaan niin pystyttiin menemään paremmin.
Kun sain Titan sisälle, harjasin sen oikein perusteellisesti. En muista milloin viimeksi olisin viettänyt niin paljon aikaa hoitamisen suhteen, vois olla ihan hyvä tapa aina.. Laitoin koulupenkin selkään, suitset päähän ja lähdettiin kentälle.
Otin alkuun taas ja jälleen paljon pysäytyksiä, ja nyt kiinnitin perusteellisemmin huomiota reagointiin. Eli jos reagoi liian hitaasti, niin sitten peruutusta perään. Tämä alkoi toimia nopeaan, ja Titta olikin hyvin kuulolla jo suhteellisen alusta! Työskentelin noin vartin verran aluksi vain käynnissä. Tehtiin myös taivuttelua kolmikaarisen muodossa alkuun.
Tämän jälkeen aloin ravaamaan, ja Titta oli todella mukavan tuntuinen! Ei alkuun ollut kovin rento, mutta kulki sopivan rauhassa. Ainakin siihen asti kun matto tuotiin ulos.. Sehän oli kamala hirviö kun se siinä aidalla tuulettui.. Saati kun sitä puisteltiin, niin siitähän lähti kova ääni.. Siitä neiti sitten jännittyi suhteellisen paljon, mutta kun matto vietiin pois, niin aika nopeaan saatiin rentoutta takaisin. Ravissakin tein temmonmuutoksia, pysäytyksiä, taivuttelua, ja suoralla uralla menoa myös harjoiteltiin.
Käveltiin sitten hetki jonka jälkeen aloin ottamaan laukannostoja käynnistä. Nostin ensimmäisen kerran laukkaa keskeltä pitkää sivua, josta lähdettiin sitten isolle keskiympyrälle. Ihan oikeesti, mä lopetin hengittämisen hetkeksi vahingossa kun hämmästyin sitä nostoa. Se oli täydellinen! Se tunne kun kaikki energia lähtee takapäästä ylöspäin.. En muuta voi sanoa kuin että vau! Otettiin sitten suhteellisen paljon nostoja molempiin suuntiin, ja lähes kaikki nostot olivat erittäin hyviä, lähes täydellisiä! Välissä toki käveltiin ja tehtiin väistöjä yms jotta neiti malttaisi rauhoittua.
Viimeisen noston jälkeen otin omat hermot kuriin ja lähdin suoraan ravaamaan loppuraveja. Ennen olen tehnyt jotain käyntijuttuja lähes aina, sillä Titalle meinaa jäädä aina laukkavaihe päälle. Nyt kuitenkin pidin hermoni kurissa, ja yllätyin miten hyvin titta malttoi ravata! Pystyttiin menemään lähes pitkin ohjin jo hetken kuluttua, eikä tullut kummempia kiihytyksiä. Tämän jälkeen sitten annoin kävellä pitkän aikaa, jonka jälkeen päästin sisälle nukkumaan.
Koko päivä oli mitä erinomaisin pitkään aikaan! Olispa aina hyvä päivä... Harmi vaan että kuvaajia on erittäin harvassa, varsinkin talvisin, että joudutte tyytymään näihin kuvattomiin postauksiin.. Kuitenkin sellanen juttu että hiihtolomalta on tulossa jotain spessuu sitten, jota ei etukäteen paljasteta! ; >
-Jossu
-Jossu
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Joskus on vain hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään...
Joskus jokaisen pitäisi pysähtyä, ja nauttia joka hetkestä jonka saa viettää näiden eläinten kanssa. Ne eivät ole luonamme ikuisesti, jonka vuoksi pitäisi osata nauttia joka ikisestä hetkestä.. Se vain joskus on vaikeaa..
Menin perjantaina Titalla, tarkoituksena oli tuupata kunnolla, mutta minä unohdin kengät ja chapsit kotiin jonka vuoksi sitten menin pelkillä talviratsastuskengillä, ilman varsia. Titta oli jo alkukäynneissä todella sählä, ja meni jotain ihme ravikäynti sekoitusta kipitellen.. Siinä sitten harjoiteltiinkin heti aluksi rauhallista käyntiä, pysäytyksiä ja peruutuksia. Titta oli aika hidas reagoimaan pidätteille, vaikka regoi kuitenkin aina jotenkin. Toisinkuin pohkeelle neiti tuppasi olemaan hieman liiankin herkkä jo..
Aloitin sitten ottamaan ravia, ja se jos joku oli järkyttävää! Sain olla koko ajan hidastamassa ja pidättämässä, jonka vuoksi pää oli taivaissa, selkä notkolla, ja askellajina oli joku epämääräinen kipitysravilaukka-sähellys sekoitus :D Sitten minulla itselläni meni hermot, jonka vuoksi pysähdyttiin ihan kokonaan. Seistiin sitten paikallaan siinä kentällä jonkun minuutin kaksi. Ihan vain sen vuoksi, että itse rauhoitun ja nollaan kaiken, sillä jos itse menetän hermoni, ratsastukseni ei ole mitään siistiä todellakaan, eikä puhettakaan että hevonen toimisi ainakaan enää silloin. Tässä välissä jutellin myös Titan omistajan kanssa niitä näitä, joka auttoi kovasti, sillä sain siirrettyä ajatukset kokonaan johonkin muuhun kuin ratsastukseen.
Tämän jälkeen aloitettiin kokonaan alusta. Lähdin työstämään käyntiä, mahdollisimman kevein tuntumin keskittyen omaan istuntaan ja ratsastukseen paljon. Titta toimi todella hienosti! Käynti oli rauhallinen, tarmokas, pyöreä. Tykkäsin kovasti neidistä. Jopa suorilla urilla pyöreys säilyi joten kuten. Sitten aloitimme työstämään ravia. Ravi oli todella hyvä kanssa! Ympyröillä meni pyöreänä pätkiä, ja suorilla rauhallinen tahti säilyi. Titta oli oikeasti unelma ratsastaa alun sähläyksen jälkeen♥ Päätin lopettaa tähän, enkä ottanut enää laukkaa, sillä parempi lopettaa ajoissa hyvään, toisinkuin jatkaa vaatimaan liikaa jolloin kaikki menee sekaisin.
Nyt ollu vähän löysäilyä liikutuksista, mutta ensiviikosta lähtien alkaa kunnon liikutukset pyörimään jos ei muutoksia mihinkään tule! : )
Hehhe pakko oli lisätä teillekin tämä kuva.. Tälläisestä tilanteesta mä aloitin Titan kanssa, tää oli meidän vakiomuoto lähes.. :D
♥//JOSSU
Aloitin sitten ottamaan ravia, ja se jos joku oli järkyttävää! Sain olla koko ajan hidastamassa ja pidättämässä, jonka vuoksi pää oli taivaissa, selkä notkolla, ja askellajina oli joku epämääräinen kipitysravilaukka-sähellys sekoitus :D Sitten minulla itselläni meni hermot, jonka vuoksi pysähdyttiin ihan kokonaan. Seistiin sitten paikallaan siinä kentällä jonkun minuutin kaksi. Ihan vain sen vuoksi, että itse rauhoitun ja nollaan kaiken, sillä jos itse menetän hermoni, ratsastukseni ei ole mitään siistiä todellakaan, eikä puhettakaan että hevonen toimisi ainakaan enää silloin. Tässä välissä jutellin myös Titan omistajan kanssa niitä näitä, joka auttoi kovasti, sillä sain siirrettyä ajatukset kokonaan johonkin muuhun kuin ratsastukseen.
Tämän jälkeen aloitettiin kokonaan alusta. Lähdin työstämään käyntiä, mahdollisimman kevein tuntumin keskittyen omaan istuntaan ja ratsastukseen paljon. Titta toimi todella hienosti! Käynti oli rauhallinen, tarmokas, pyöreä. Tykkäsin kovasti neidistä. Jopa suorilla urilla pyöreys säilyi joten kuten. Sitten aloitimme työstämään ravia. Ravi oli todella hyvä kanssa! Ympyröillä meni pyöreänä pätkiä, ja suorilla rauhallinen tahti säilyi. Titta oli oikeasti unelma ratsastaa alun sähläyksen jälkeen♥ Päätin lopettaa tähän, enkä ottanut enää laukkaa, sillä parempi lopettaa ajoissa hyvään, toisinkuin jatkaa vaatimaan liikaa jolloin kaikki menee sekaisin.
Nyt ollu vähän löysäilyä liikutuksista, mutta ensiviikosta lähtien alkaa kunnon liikutukset pyörimään jos ei muutoksia mihinkään tule! : )
♥//JOSSU
torstai 9. helmikuuta 2012
Mistä löydän mä kouluponin?
Otsikko kuvaa tän hetken olotilaa niiiiin hyvin! :D Ois aika maukasta päästä tuuppailemaan kunnon kouluponilla, hyvässä opetuksessa.
Tiistaina siis menin Titalla taas kentällä. Alkukäynnit kävelin ja vähän aikaa ratsastin käyntiä ja rupesin verkkaamaan ravissa. Paljon voltteja ja taivuttelua. Ravit meni aika nätisti ja kulki mukavan rentonakin. Oon myös todennut, että mitä tiukemmat ohjat ja enemmän painetta ohjalla on, sitä enemmän Titta suuttuu ja kipittelee, mutta vähän löysemmällä ohjalla ja pienellä kevyellä tuntumalla huomattavasti paremmin.
Ravejen jälkeen menin taas käyntiä ja rupesin valmistelemaan laukkaan suoralla uralla. Yleensä laukkaan ympyrällä, mutta mun mielestä on tärkeää, että hevonen kuuntelee mun apuja myös suoralla uralla. Huomasin käynnissä jo, että Titta alkaa ennakoimaan laukkaa, vaikken ollut vielä edes valmistellut mitenkään. Kävelin sitten jonkin aikaa, että ennakointi vähenisi ja nostin laukan. Muistaakseni muutama ihan ok nosto tuli, mutta Titta oli aika häslä päällä koko ajan. Pyrin tekemään useita nostoja ja, että heppa malttaisi kävellä niiden välissä. _Lievää_ poikittamista oli havaittavissa ennen nostoja ja jouduin kunnolla komentamaan, että malttaisi kävellä suorassa. Laukoissa meni nätisti, mutta en ollut yhtään tyytyväinen niiden jälkeiseen osioon. Titta ei yhtään kuunnellut mun pidätteitä, yritti vain kipitellä.
Päätin lopettaa siihen, että sain yhden onnistumisen tunteen, enkä kiusata itseäni ja hevosta lisää. Täytyy varmaan jatkossa jättää näitä laukkoja lopputuntiin, niin jaksaa tuuppailla kunnolla. :D Ei vaan oo reilua väkisin yrittää tehdä jotain, kummallekaan.
Loppuun vielä kuvia, mitä otin yksi päivä, kun Titta ja Pilvi oli kentällä ulkoilemassa. :)
-Milla
Tiistaina siis menin Titalla taas kentällä. Alkukäynnit kävelin ja vähän aikaa ratsastin käyntiä ja rupesin verkkaamaan ravissa. Paljon voltteja ja taivuttelua. Ravit meni aika nätisti ja kulki mukavan rentonakin. Oon myös todennut, että mitä tiukemmat ohjat ja enemmän painetta ohjalla on, sitä enemmän Titta suuttuu ja kipittelee, mutta vähän löysemmällä ohjalla ja pienellä kevyellä tuntumalla huomattavasti paremmin.
Ravejen jälkeen menin taas käyntiä ja rupesin valmistelemaan laukkaan suoralla uralla. Yleensä laukkaan ympyrällä, mutta mun mielestä on tärkeää, että hevonen kuuntelee mun apuja myös suoralla uralla. Huomasin käynnissä jo, että Titta alkaa ennakoimaan laukkaa, vaikken ollut vielä edes valmistellut mitenkään. Kävelin sitten jonkin aikaa, että ennakointi vähenisi ja nostin laukan. Muistaakseni muutama ihan ok nosto tuli, mutta Titta oli aika häslä päällä koko ajan. Pyrin tekemään useita nostoja ja, että heppa malttaisi kävellä niiden välissä. _Lievää_ poikittamista oli havaittavissa ennen nostoja ja jouduin kunnolla komentamaan, että malttaisi kävellä suorassa. Laukoissa meni nätisti, mutta en ollut yhtään tyytyväinen niiden jälkeiseen osioon. Titta ei yhtään kuunnellut mun pidätteitä, yritti vain kipitellä.
Päätin lopettaa siihen, että sain yhden onnistumisen tunteen, enkä kiusata itseäni ja hevosta lisää. Täytyy varmaan jatkossa jättää näitä laukkoja lopputuntiin, niin jaksaa tuuppailla kunnolla. :D Ei vaan oo reilua väkisin yrittää tehdä jotain, kummallekaan.
Loppuun vielä kuvia, mitä otin yksi päivä, kun Titta ja Pilvi oli kentällä ulkoilemassa. :)
-Milla
maanantai 6. helmikuuta 2012
Ilman satulaa
Tänään uskaltauduin pitkästä aikaa hevosen selkään, kun pakkaset laskivat! Hienoa! Toivottavasti pysyvät nyt jonkin aikaa tässä matalemmalla.. Mutta siis menin ilman satulaa tänään!
Alkuun kävelin pitkin ohjin jonka jälkeen otin ohjat kevyesti käteen ja aloin mutkittelemaan ja tekemään epämääräisiä ympyröitä molempiin suuntiin käynnissä, eli taivuttelemaan paljon. Titta oli mukavan rauhallinen ja oli hyvin kuulolla! Pääkään ei ollut ihan niin taivaissa mitä olisi voinut olla! Tein myös pysäytyksiä, ja tälläkertaa oli ihan testailua ilmassa. Titta kovasti yritti kokeilla, että onko pakko liikkua jos ei tarvitse.. Noh, lainattiin sitten raippaa Millalta ja Pilviltä jotka olivat yhtä aikaa kentällä kun itseltäni oli unohtunt se talliin. Muutama kerta joutui muistuttamaan, mutta nopeasti Titta tajusi, että jos minä tahdon että liikutaan niin sitten liikutaan.. ( :
Sen jälkeen otin ravissa samaa taivuttelua kaikkiin suuntiin, ja Titta liikkui tosi rauhallisesti! Olin erittäin yllättynyt siitä miten vauva liikkui. Titta myös pysähtyi suoraan ravista, ja lähti liikkeelle takaisin raviin. Tosi tyytyväinen olin tähän! Muutama lisäyspätkä myös otettiin, ja todettiin, että Titta lisää erittäin ravurimaisesti, eikä ravi ole kovin tarmokas. Kuitenkin olin tyytyväinen että Titta reagoi eteenpäin pyytävien apujen lisäksi, myös antoi kiinni hyvin lisäyksien jälkeen! Jotain se joskus osaa, jes!
Lisäysten jälkeen kävelin hieman pitkin ohjin, jonka jälkeen työstin hetken käyntiä. Sitten aloin ottamaan laukkoja. Otin ensiksi "huonomman suunnan" eli oikean kierron. Nosto tuli erittäin hyvin, ja laukkakin rullasi kivasti! Toisen noston Titta teki kanssa hyvin, mutta kesken ympyrän pukitti ja minä naureskelin vain kaulalla! Hehhe, oli neljäs kerta kuin tämä hevonen pukitti minun alla! Sitten vain uudestaan nosto ja hyvin sujui tämä vaikeampikin suunta! Kerran päästeltiin vähän reilummin ja muuten yritettiin vähän hiljennellä ja työstää sitä laukkaa. Hieman vaikeaa tämä on vielä. Vasen kierto laukassa sujui sitten kanssa myös hyvin. Vähän neiti sai energiaa ja yritti steppailla mutta käveltiin ja työstettiin käyntiä aina niin kauan että neiti rauhottui!
Laukkojen jälkeen käveltiin taas hetki, kun kaksi ilkikurista pientä pirulaista karkasi tarhasta, ja niiden takia tultiin sitten selästä alas niin kauaksi aikaa kunnes ne saatiin kiinni. Onneksi tallilla oli muita ihmisiä tällä hetkellä meidän lisäksi! Tästäkös sitten Titta hieman pörheili, mutta hyvin meni kuitenkin, ja pääsin selkäänkin lopulta!
Lopuksi ravailtiin sitten vielä hangessa loppuraveja Pilvin kanssa ja se sujui sitten odotettua paremmin! Kumpikaan ei tippunut, vaikka välillä molemmat ponit saivat hieman energisiä lähtöjä.. Hehheh! Sitten vielä ravien jälkeen käveltiin hetki kentällä, jonka jälkeen tulin alas ja kävelin maastakäsin loppuun. Tein luottamusharjoituksia, eli kävelin edellä, ja Titta seurasi vapaana perässä. Pysähdyin välillä ja odotin että Titta tulee taakseni/viereeni ja pysähtyy. Nämä sujui aivan loistavasti! Tehtiin voltteja ja kaikkia mahdollisia! Seisotin myös paikallaankin hetken välillä, vaikka itse lähdin. Tosi hyvin sujui kaikki nämä kentällä ja talliin asti. Kuitenkin tallissa neiti ei enää malttanut seisoa käytävällä nätisti ennekuin toisen puolen laitoin kiinni. Mutta sen sallikoot, olihan siellä heinää kuitenkin maassa vähän!
Lopuksi vielä venyteltiin kylkiä ja päästin Titan karsinaan nukkumaan. Tänään muuten myös leikkasin Titan harjaa, kun on alkanut jo vähän kaatumaan.. Toisena päivänä pitää vielä hiukka tasoitella, tupsujakun luultavasti sieltä nousee esille..
-Johanna
Alkuun kävelin pitkin ohjin jonka jälkeen otin ohjat kevyesti käteen ja aloin mutkittelemaan ja tekemään epämääräisiä ympyröitä molempiin suuntiin käynnissä, eli taivuttelemaan paljon. Titta oli mukavan rauhallinen ja oli hyvin kuulolla! Pääkään ei ollut ihan niin taivaissa mitä olisi voinut olla! Tein myös pysäytyksiä, ja tälläkertaa oli ihan testailua ilmassa. Titta kovasti yritti kokeilla, että onko pakko liikkua jos ei tarvitse.. Noh, lainattiin sitten raippaa Millalta ja Pilviltä jotka olivat yhtä aikaa kentällä kun itseltäni oli unohtunt se talliin. Muutama kerta joutui muistuttamaan, mutta nopeasti Titta tajusi, että jos minä tahdon että liikutaan niin sitten liikutaan.. ( :
Sen jälkeen otin ravissa samaa taivuttelua kaikkiin suuntiin, ja Titta liikkui tosi rauhallisesti! Olin erittäin yllättynyt siitä miten vauva liikkui. Titta myös pysähtyi suoraan ravista, ja lähti liikkeelle takaisin raviin. Tosi tyytyväinen olin tähän! Muutama lisäyspätkä myös otettiin, ja todettiin, että Titta lisää erittäin ravurimaisesti, eikä ravi ole kovin tarmokas. Kuitenkin olin tyytyväinen että Titta reagoi eteenpäin pyytävien apujen lisäksi, myös antoi kiinni hyvin lisäyksien jälkeen! Jotain se joskus osaa, jes!
Lisäysten jälkeen kävelin hieman pitkin ohjin, jonka jälkeen työstin hetken käyntiä. Sitten aloin ottamaan laukkoja. Otin ensiksi "huonomman suunnan" eli oikean kierron. Nosto tuli erittäin hyvin, ja laukkakin rullasi kivasti! Toisen noston Titta teki kanssa hyvin, mutta kesken ympyrän pukitti ja minä naureskelin vain kaulalla! Hehhe, oli neljäs kerta kuin tämä hevonen pukitti minun alla! Sitten vain uudestaan nosto ja hyvin sujui tämä vaikeampikin suunta! Kerran päästeltiin vähän reilummin ja muuten yritettiin vähän hiljennellä ja työstää sitä laukkaa. Hieman vaikeaa tämä on vielä. Vasen kierto laukassa sujui sitten kanssa myös hyvin. Vähän neiti sai energiaa ja yritti steppailla mutta käveltiin ja työstettiin käyntiä aina niin kauan että neiti rauhottui!
Laukkojen jälkeen käveltiin taas hetki, kun kaksi ilkikurista pientä pirulaista karkasi tarhasta, ja niiden takia tultiin sitten selästä alas niin kauaksi aikaa kunnes ne saatiin kiinni. Onneksi tallilla oli muita ihmisiä tällä hetkellä meidän lisäksi! Tästäkös sitten Titta hieman pörheili, mutta hyvin meni kuitenkin, ja pääsin selkäänkin lopulta!
Lopuksi ravailtiin sitten vielä hangessa loppuraveja Pilvin kanssa ja se sujui sitten odotettua paremmin! Kumpikaan ei tippunut, vaikka välillä molemmat ponit saivat hieman energisiä lähtöjä.. Hehheh! Sitten vielä ravien jälkeen käveltiin hetki kentällä, jonka jälkeen tulin alas ja kävelin maastakäsin loppuun. Tein luottamusharjoituksia, eli kävelin edellä, ja Titta seurasi vapaana perässä. Pysähdyin välillä ja odotin että Titta tulee taakseni/viereeni ja pysähtyy. Nämä sujui aivan loistavasti! Tehtiin voltteja ja kaikkia mahdollisia! Seisotin myös paikallaankin hetken välillä, vaikka itse lähdin. Tosi hyvin sujui kaikki nämä kentällä ja talliin asti. Kuitenkin tallissa neiti ei enää malttanut seisoa käytävällä nätisti ennekuin toisen puolen laitoin kiinni. Mutta sen sallikoot, olihan siellä heinää kuitenkin maassa vähän!
Lopuksi vielä venyteltiin kylkiä ja päästin Titan karsinaan nukkumaan. Tänään muuten myös leikkasin Titan harjaa, kun on alkanut jo vähän kaatumaan.. Toisena päivänä pitää vielä hiukka tasoitella, tupsujakun luultavasti sieltä nousee esille..
-Johanna
perjantai 3. helmikuuta 2012
Mahtavia otuksia
Varoitan jo nyt, että tämä teksti on todella pitkä. Ymmärrän, että tätä ei moni varmasti jaksa lukea, mutta jätin jo nyt paljon asioita kertomatta, enkä halunnut liikaa tiivistää. :)
Uskon, että jokainen hevosihminen joskus kohtaa merkittäviä hevosia. Hevosia, jotka merkitsevät enemmäin kuin pelkkä harrastus. Parhaimmillaan hevosen kanssa voi muodostua vahva side ja ystävyys, luottamuksen ja välittämisen tunne.
Ratsastuksessa parasta on mielestäni se vapauden tunne ja se, kun yhteistyö oikeasti toimii. Joskus tuntuu, ettei mistään tule mitään, mutta jokin saa aina jaksamaan. Haluan kehittyä ratsastajana, mutta toisaalta on hauskaa viilettää maastossa tai viettää muuten vain aikaa tallilla. Jos johonkin 'kategoriaan' olisi pakko listata itseni, niin sanoisin varmaan harrasteratsastaja. Ratsastan tällä hetkellä lähinnä omaksi iloksi. Kunnollista kehittymisen mahdollisuutta mulla ei ole, tuntuu että junnaan vain paikoillaan. Onneksi välillä on valmennuksia, mutta toisaalta tuntuu, että kaipaisin vielä osaavampaa opetusmestaria. Toisaalta on mukava nähdä, miten tapahtuu edistystä vähän osaamattomienkin hevosten kanssa.
En katso niinkään hevosen rotua, tykkään useimmiten persoonallista ja vähän erikoisemmista poneista. Sen vain tuntee, kun palaset loksahtaa kohdalleen. Eikä mulla suuremmin koskaan olekaan ollut varaa valita. :D Olen tyytynyt siihen, mitä on vastaan tullut ja useimmiten onkin napannut! Kahta samanlaista heppaa ei mulle ole tullut, vaan jokainen takuu varmasti omia yksilöitään.
Useita hoitoponeja mulla on ollut ja ensimmäisen hoitsuni sain muistaakseni loppuvuodesta 2005, rist-t. Paatelan Pirpaliina. Pirpa oli tuolloin 4 vuotias ja todellinen prinsessa poni. Pirpa myytiin syksyllä 2006 yksityiseksi ja rupesin opettajan suosituksesta hoitamaan Pirpan veljeä, shet-r. Paatelan Spökeä (1999). Spöke on ollut yksi paras asia mun elämässä! Todella merkittävä poni, joka on itsepäisyydestä ja persoonallisesta luonteestaan huolimatta opettanut mulle ratsastuksen saloja. Poni, jonka kanssa löytyi aina jotain kehitettävää.
Niiden lukuisten karkailureissujen ja epäonnistumisen tunteiden vastapainoksi sain todellisen ystävän, jonka näkeminen oli päivästä toiseen aina yhtä mukavaa (joskus ehkä vähemmän). Varsin muikeaksi naamani sai myös, kun 28.11.2009 multa kysyttiin haluisinko ruveta liikuttamaan Spökeä. Tietty suostuin ja ratsin sillä niin paljon kuin jaksoin, lähes kuin omaani. Alkuun Spöke vain kusetti mua, hyvä kun sain edes laukkaamaan! Oppi kuitenkin, että minä en luovuta ja meillä alkoikin sujumaan ihan mukavasti. Spöken liikuttamisen lopetin 'virallisesti' 1.1.2011, koska tunsin olevani ponille jo vähän liian iso. Onneksi sain Jossun suostuteltua jatkamaan 'uraani', niin oli ponillakin joku ihminen. Spöken kanssa tuli 5-vuotta yhdessä puuhailtua, mutta valitettavasti lopetin sen hoitamisen 27.9.2011, koska muut liikutushevoseni veivät niin paljon aikaa, että tälle poniystävälle ei yksinkertaisesti enää ollut aikaa. Jos ponia ei myydä, niin voisin jatkaa sen hoitamista joskus! :)
Synttäripäivänäni 25.10.2010 kaveri kysyi haluisinko ruveta liikuttamaan hänen sh-r. Joutsimiestä (2001). Joutsi oli ollut silloin reilun vuoden(?) ratsuna ja olin mennyt sillä vain pari kertaa ilman satulaa. :D Alkuun liikutin Joutsia kerran-pari viikossa, ja marraskuun puolivälissä rupesin vuokraamaan sitä, ratsastukset puoliksi periaatteella. Rupesin liikuttamaan enemmän ja enemmän, lähes kuin 'omaani'. Itselläni ei olisi aika ja voimat riittänyt joka päivä ratsastukseen, niin oli iso apu saada Johanna mukaan kuvioon!
Joutsin kanssa opin myös hirmu paljon. Alkuun oli jo iso saavutus ravata sillä ja muistan, kun jotkut sanoi 'hullu milla, miten uskollat ravata sillä', vaikka periaatteessa tuokin oli läppää, mutta huvittavaa silti. =D Keväällä ruvettiin myös hyppimään enemmän ja samoihin aikoihin tein myös paljon muita erilaisempia juttuja tämän hevosen kanssa. Maastoiltiin ja treenattiin laukkaa. Vaikka esteissä olikin vauhtia silloin kun niitä kunnolla meni, niin silti oli huippu hauskaa! Joutsi myytiin ja lähti uuteen kotiin 3.8.2011, joten liikutuksemme loppui siihen.
Alkuvuonna 2011 rupesin myös hoitamaan ja liikuttamaan kaverin nyff-r. Snowberry Nestoria (1997), kun omistaja ei päässyt. Lukuisia muistoja ehti lyhyessä ajassa kertyä ennen kuin Nessu myytiin 10.9.2011. Katrillissa esiintymistä, reippaita maastoja, tuuppailua, uittoa, monipuolisesti ehdittiin kaikkea kokea. Tämä poni olis kyllä kelvannut, jos rahaa oisi ollut! ;)
11.9.2010 rupesin myös hoitamaan sh-t. Paatelan Pilviä (2005), josta olin jo pitkään haaveillut. Edellisenä keväänä olin Pilviä välillä ratsastellut liikutuksen puitteissa, silloinhan se oli vielä täysin koulutusvaiheessa. Liikutin Pilviä kuin omaani 23.8.2011-12.1.2012 välisenä aikana ja tää oli ehdottomasti tosi parasta aikaa! Liikuttaisin vieläkin, mutta Pilvi on jo sen verran hyvä tuntiponi, että ei enää kaipaa liikuttajaa.
Liikutuksen alussa laukat oli todella hankalia, korkeintaan pari askelta saatiin. Kaikissa mahdollisissa valmennuksissa, mitä tallille tuli menin Pilvillä ja aktiivinen liikutus tuotti omasta mielestäni ihan kivasti tulosta. Laukoissa menty huimasti eteenpäin ja muitakin asioita treenailtu. Pilviä hoidan edelleen ja se onkin yks mun ehdottomista lemppareista! Välillä tosiaan tulee ajatuksia, että voi kumpa olisi rikkaampi... :D
Loppusyksyllä 2011 etsiskelin uutta liikutushevosta parin seikan takia. Melko pian tulikin mahdollisuus kahden issikkaristeytyksen hoitamiseen ja näitä söpöläisiä tuli kerta viikkoon ratsasteltua. Enemmän oisin, mutta huonot kulkuyhteydet, eikä aika riittänyt pyöräilyyn useasti. Garri 4v ja Iiris 12v on hauskoja tapauksia, niitä ratsastetaan pitkälti istunnalla ja siinä mulla olikin vähän opettelemista. Huomasin kuitenkin, että edistystä tapahtui, opin töltinkin jo aika hyvin (ei ole samanlaisia automaatteja kuin näiden vaelluspaikkojen issikat), lisäksi pääsin kokeilemaan paljon muuta (reellä ajamista, ohjasajoa yms) mihin harvemmin tulisi mahdollisuus. Lopetin näiden hoitamisen vähän aikaa sitten, koska yksinkertaisesti aikani ei vain riitä. Talvella suoraan sanottua mahdotonta kulkea tuolla, enkä halua olla silloin tällöin käyvä. :D Katsotaan, jos joskus repäsen aikaa jostain uudelleen alottamiseen!
Titta astui kuvioihin mukaan 12.1.2012, kun sitä tarjottiin mulle Pilvin tilalle.. Ei, se ei todellaakaan ollut sama asia kuin Pilvi ja vähän epäröiden päätin kuitenkin yrittää. Vielä ei olla hirveästi koettu yhdessä, mutta annetaan meille tilaisuus ja kattellaan. :D
-Milla
Uskon, että jokainen hevosihminen joskus kohtaa merkittäviä hevosia. Hevosia, jotka merkitsevät enemmäin kuin pelkkä harrastus. Parhaimmillaan hevosen kanssa voi muodostua vahva side ja ystävyys, luottamuksen ja välittämisen tunne.
Ratsastuksessa parasta on mielestäni se vapauden tunne ja se, kun yhteistyö oikeasti toimii. Joskus tuntuu, ettei mistään tule mitään, mutta jokin saa aina jaksamaan. Haluan kehittyä ratsastajana, mutta toisaalta on hauskaa viilettää maastossa tai viettää muuten vain aikaa tallilla. Jos johonkin 'kategoriaan' olisi pakko listata itseni, niin sanoisin varmaan harrasteratsastaja. Ratsastan tällä hetkellä lähinnä omaksi iloksi. Kunnollista kehittymisen mahdollisuutta mulla ei ole, tuntuu että junnaan vain paikoillaan. Onneksi välillä on valmennuksia, mutta toisaalta tuntuu, että kaipaisin vielä osaavampaa opetusmestaria. Toisaalta on mukava nähdä, miten tapahtuu edistystä vähän osaamattomienkin hevosten kanssa.
En katso niinkään hevosen rotua, tykkään useimmiten persoonallista ja vähän erikoisemmista poneista. Sen vain tuntee, kun palaset loksahtaa kohdalleen. Eikä mulla suuremmin koskaan olekaan ollut varaa valita. :D Olen tyytynyt siihen, mitä on vastaan tullut ja useimmiten onkin napannut! Kahta samanlaista heppaa ei mulle ole tullut, vaan jokainen takuu varmasti omia yksilöitään.
Useita hoitoponeja mulla on ollut ja ensimmäisen hoitsuni sain muistaakseni loppuvuodesta 2005, rist-t. Paatelan Pirpaliina. Pirpa oli tuolloin 4 vuotias ja todellinen prinsessa poni. Pirpa myytiin syksyllä 2006 yksityiseksi ja rupesin opettajan suosituksesta hoitamaan Pirpan veljeä, shet-r. Paatelan Spökeä (1999). Spöke on ollut yksi paras asia mun elämässä! Todella merkittävä poni, joka on itsepäisyydestä ja persoonallisesta luonteestaan huolimatta opettanut mulle ratsastuksen saloja. Poni, jonka kanssa löytyi aina jotain kehitettävää.
Niiden lukuisten karkailureissujen ja epäonnistumisen tunteiden vastapainoksi sain todellisen ystävän, jonka näkeminen oli päivästä toiseen aina yhtä mukavaa (joskus ehkä vähemmän). Varsin muikeaksi naamani sai myös, kun 28.11.2009 multa kysyttiin haluisinko ruveta liikuttamaan Spökeä. Tietty suostuin ja ratsin sillä niin paljon kuin jaksoin, lähes kuin omaani. Alkuun Spöke vain kusetti mua, hyvä kun sain edes laukkaamaan! Oppi kuitenkin, että minä en luovuta ja meillä alkoikin sujumaan ihan mukavasti. Spöken liikuttamisen lopetin 'virallisesti' 1.1.2011, koska tunsin olevani ponille jo vähän liian iso. Onneksi sain Jossun suostuteltua jatkamaan 'uraani', niin oli ponillakin joku ihminen. Spöken kanssa tuli 5-vuotta yhdessä puuhailtua, mutta valitettavasti lopetin sen hoitamisen 27.9.2011, koska muut liikutushevoseni veivät niin paljon aikaa, että tälle poniystävälle ei yksinkertaisesti enää ollut aikaa. Jos ponia ei myydä, niin voisin jatkaa sen hoitamista joskus! :)
Synttäripäivänäni 25.10.2010 kaveri kysyi haluisinko ruveta liikuttamaan hänen sh-r. Joutsimiestä (2001). Joutsi oli ollut silloin reilun vuoden(?) ratsuna ja olin mennyt sillä vain pari kertaa ilman satulaa. :D Alkuun liikutin Joutsia kerran-pari viikossa, ja marraskuun puolivälissä rupesin vuokraamaan sitä, ratsastukset puoliksi periaatteella. Rupesin liikuttamaan enemmän ja enemmän, lähes kuin 'omaani'. Itselläni ei olisi aika ja voimat riittänyt joka päivä ratsastukseen, niin oli iso apu saada Johanna mukaan kuvioon!
Joutsin kanssa opin myös hirmu paljon. Alkuun oli jo iso saavutus ravata sillä ja muistan, kun jotkut sanoi 'hullu milla, miten uskollat ravata sillä', vaikka periaatteessa tuokin oli läppää, mutta huvittavaa silti. =D Keväällä ruvettiin myös hyppimään enemmän ja samoihin aikoihin tein myös paljon muita erilaisempia juttuja tämän hevosen kanssa. Maastoiltiin ja treenattiin laukkaa. Vaikka esteissä olikin vauhtia silloin kun niitä kunnolla meni, niin silti oli huippu hauskaa! Joutsi myytiin ja lähti uuteen kotiin 3.8.2011, joten liikutuksemme loppui siihen.
11.9.2010 rupesin myös hoitamaan sh-t. Paatelan Pilviä (2005), josta olin jo pitkään haaveillut. Edellisenä keväänä olin Pilviä välillä ratsastellut liikutuksen puitteissa, silloinhan se oli vielä täysin koulutusvaiheessa. Liikutin Pilviä kuin omaani 23.8.2011-12.1.2012 välisenä aikana ja tää oli ehdottomasti tosi parasta aikaa! Liikuttaisin vieläkin, mutta Pilvi on jo sen verran hyvä tuntiponi, että ei enää kaipaa liikuttajaa.
Liikutuksen alussa laukat oli todella hankalia, korkeintaan pari askelta saatiin. Kaikissa mahdollisissa valmennuksissa, mitä tallille tuli menin Pilvillä ja aktiivinen liikutus tuotti omasta mielestäni ihan kivasti tulosta. Laukoissa menty huimasti eteenpäin ja muitakin asioita treenailtu. Pilviä hoidan edelleen ja se onkin yks mun ehdottomista lemppareista! Välillä tosiaan tulee ajatuksia, että voi kumpa olisi rikkaampi... :D
-Milla
Johannan ratsastushistoria/elämäni hevoset!
Lukijoiden toiveesta teen nyt postauksen ratsastushistoriani kautta elämäni hevosistani! Varoitan, että tästä tulee tosi pitkä juttu! Hehhe.. : D
Aloitin säännölliset itsenäiset ratsastustunnit syksynä -06 Aittolahden Ratsastuskoululla. Sitä ennen olin käynyt tuolla tallilla kolmella talutustunnilla, joidenka jälkeen minulle sanottiin että voisin mennä jo itsenäisesti. Tuolla tallilla ehdoton lempiponini oli Oona, joka on jonykyään valitettavasti siirtynyt vihreämmille niityille. Näiltä ajoilta minulla ei ole kuvia, muutakuin muutama kuva minusta ja oonaponista, ensimmäiseltä talutustunniltani. Nämäkin siis sellaisia ihan valokuva-valokuvia, eli tänne niitä en saa valitettavasti..
-08 keväällä kävin ensimmäisen kerran Paatelan Ratsastuskoululla tunnilla. Tunnilla oli vain minä ja kaksi kaveriani. Saatiin kaikki kolme shetlanninponit allemme, ja minä pienimpänä tyttönä sain toki pienimmän ponin. Ja sen kaikkein laiskimman! Menimme ilman satulaa, joka olikin minun toinen tai kolmas kertani ilman satulaa. En saanut ponia edes laukkaamaan silloin, ja minua harmitti hieman. Olin kuitenkin silloin ylpeä, että minulle opetettiin kuinka tarpeen tullen käytän raippaa.. Hehheh, muistan kuinka tuosta silloin hehkutin!
(c) Milla. Zancet, "sintti", poni josta yllä kerroin.
Tämän jälkeen kävin vielä aittolahdessa tunneilla, mutta välillä kävin aina kavereideni mukana paatelassa ihan muuten vain. Syksyllä -08 kuitenkin vaihdoin kokonaan paatelaan, jossa tutustuin elämäni ensimmäiseen, tärkeään poniin. Shetlanninponiruuna, Paatelan Spöke. Heti syksyllä ihastuin tuohon poniin, ja meninkin sillä aika paljon, hehheh.. Lähes joka tunti! Spöke on siis n.110cm korkea ja luonteeltaan.. Omalaatuinen! Siihen minä ihastuin. Siihen, kuinka tuo poni osasi vaikka ja mitä, mutta teki vasta kaiken oikein oikein pyydettäessä, ja tarpeentullen osasi kusettaa erittäin loistavasti. Se miten paljon tuo poni on opettanut minulle, ei pysty sanoin kuvailemaan! Tässä on elämäni poni, ja olen vannonut, että jos mä joskus vielä pikkuponin ostan, niin se on tämä jos vain hengissä on, ehdottomasti! Edelleen mielelläni tämän ponin selkään kapuan. Välillä käydään siis maastoilemassa poneilla, ja tällä mielelläni menen todellakin! Myös haaveissa olisi jos mä joskus ehtisin tuuppailemaan tällä ponilla oikein kunnolla ennenkuin Spöke myydään, jos myydään..
Helmikuussa aloin hoitamaan spökeä ja kesällä -09 menin ensimmäisiin seuraestekisoihin, spökellä tottakai! Luokkana oli 40cm, joissa tuli yksi pudotus, eli ei sijoituttu. Toki pikkutyttönä vähän harmitti, mutta ylpeä olin kun päästiin "koivuesteen" (koivunoksia koristeena tolpissa) ylitse, josta pelkäsin että spöke pysähtyy syömään.. Ehkä maailman tyhmin pelko, mutta mä olin pieni! : D Mutta nyttenkun ajattelen, niin tuo rata oli ehkä ihan liian järkyttävä.. Tiet ja lähestymiset oli jotain.. Hmm.. Omalaatuista sanoisinko! Mutta silti, ne oli ensimmäiset kisat, ja ihan tyytyväinen olin! Tuona kesänä vuokrailin spökeä muutamina päivinä ja vietin enemmän aikaa tallilla.
Kesän 2009 "tuuppailuja" : )
Syksyllä 2009 tallille tuli uusi risteytysponi, Dilaila. Säkää tällä tammalla on n.125cm. Menin muutamia kertoja tuolla, ja tykkäsin kovasti! Silti Spöke oli edelleen johdossa.. Sen talven sitten menin tunneilla ja kävin tallilla normaalisti, ja spökeä hoidin edelleen.
Kesällä 2010 sitten menin oman tallin seurakisoissa 40cm ja 60cm spökellä. 40cm tultiin jaetulle ykkössijalle, jossa kaikki puhtaan radan saaneet tulivat jaetulle ykkössijalle. 60cm eka vaihe meni loistavasti, ja juuri linjan yli päästiin ja kakkosvaihe alkoi. Hups, poni pysähtyy, eikä liiku mihinkään! Minä siinä potkin ja käytän raippaa eikä poni vain liiku.. Pian joku huutaa yleisöstä, että odota, se paskoo.. Sitten siinä hiukkasen alkoi hävettämään, meni niin hyvin siihen asti. Sitten kuin tilanne saatiin ohi, me jatkoimme. Hyppäsimme uusinnassa lähes joka esteen paikaltaan, kun poni ei enää liikkunut kunnolla.. Kolme pudotusta, neljästä vai viidestä esteestä.. Siihen loppui loistava rata! Noh, vähän ärsytti, mutta toisaalta ymmärsin sen. Poni oli väsynyt jo edellisestä luokasta eikä jaksanut enää..
Samana kesänä/alkusyksynä lähdimme myös Aittolahteen seurakilpailuihin, maneesiin, luokkana 60cm, sillä se oli pienin mahdollinen.. Spöke ei ollut ikinä edes nähnyt maneesia, ei ollut edes yksin toisella tallilla, ilman kavereita ainakaan missään, joten vähän jännitti minua! Kilpailuiden verryttely oli ulkokentällä, joka oli tosi huonossa kunnossa! En saanut verryteltyä siinä ponia oikein kunnolla, mutta sen mitä sain niin tein.. Sitten tuli vuoroni siirtyä maneesiin, jossa ei ollut muita kuin yksi ratsukko kerrallaan eli "yksin" oltiin.. Spöke meni loistavasti sisään ja ajattelin että sehän meni kivuttomasti! Sitten aloin nostamaan laukkaa, ja poni alkaa pukittelemaan.. Eli ei se kivuttomasti mennytkään! Sitten sain kuitenkin päättäväisesti ponin jonkinnäköiseen superlahnaan laukkaan. Ekalle esteelle, ja poni vain hidastaa.. Pyydän eteen eikä reagointia. Kielto. Tultiin uudestaan ja päästiin ylitse sentään jotenkin! Tokalle esteelle samalla tavalla hidastaa, tiesin että kielto tulee. Enemmän tässä tilanteessa olisin voinu tehdä mutta en sitten tehnyt. Kielto tuli. Ja hylky. Pois maneesista ja verkka-alueelle hyppäämään.. Sielläkin poni yritti kusettaa kielloilla, mutta sain sen onneksi toimimaan! Sitten pois kotiin sieltä, tyytyväisenä ja iloisena! Rahaa paloi reissuun, mutta kokemuksen arvoinen oli se reissu!
Sitten syksyllä 2010 aloin menemään hieman enemmän leija-ponilla, joka siis tuli -09 tallille. Hieman osaamaton vänkyräponi, mutta minä aloin tykkäämään ponista kovasti! Talven 2010-2011 menin paljon tuolla ponilla, ja kehityttiinkin paljon!
Keväällä 2011 tallille tuli kolmet harjoituskoulukisat, joissa menin leijalla kahdissa. Molemmissa KN specialia, prosentein 56,8 ja 59,6. Toinen kerta siis voitettiin! Kesäkuussa menin myös seurakisoissa heC tällä ponilla, jolloin satiin 57%. Tosi tyytyväinen olin! Kesällä menin myös seuraestekisoissa 60cm luokan. Vähän vahingossa, tai tarkoituksella.. Poni on tosi vaikea hypätä, varsinkin jos korkeus nousee tuohon 60cm jo! Olin ensiksi ilmottautunut 40cm luokkaan, mutta siinä oli minun lisäkseni vain kolme ratsastajaa, joista yksi toinen tyttö meni myös leijalla. Ajattelin sitten että noh, mä menen 60cm, tuli siitä mitä tuli, niin ei tule hirmuista sähläystä vaihdossa! Sitten edellisenä iltana ilmotin että vaihdan luokkaa.. Kisa-aamuna jännitti ihan hirmuisesti minua, ja 40cm luokassa poni kielsi yhden kerran.. Ajattelin että jos mä edes hengissä selviän oman luokan niin hyvä on! En edes ajatellut uusintaa hirmuisesti koska olin varma etten sinne asti pääse. Verkkasin sitten ja otin muutaman hypyn. Nämä meni tosi hyvin! Sitten vain jäin jännittämään omaa vuoroani, joka olikin heti alussa toisena ainoana pikkuponina! Lähin tosi varovaisesti ja keskityin jokaiseen esteeseen ja lähestymiseen huolella. Kun ensimmäiset pari estettä sujui oikein mallikkaasti, rentouduin, ja olin luottavaisemmalla miellellä! Eka okseri lähestyi.. Harjoituksissa okserit eivät menneet ylitse kuin vasta kolmannella yrittämällä.. Pelotti.. Mutta yhtäkkiä tajusin, että hei, eka osa läpi, ja pitäs ratsastaa uusinta! Olin vähän paniikissa, että apua! Onneksi muistin sen jotenkuten! Tein pitkät tiet, en lähtenyt ratsastamaan aikaa todellakaan! Sitten, PUHDAS RATA! Se tunne, kun allasi on vaikea poni hypätä, ja luultavasti sen ekat estekisat, niin sä saat sen puhtaasti 60cm luokasta.. Kyllä tuli hyvä olo, kun kaikki taputtivat meille aika kovaan ääneen! Olin hieman ylpeä ponista!
Syksyllä tuli tallin harjestekilpailuja, joihin oli tarkoitus mennä, mutta harmillisesti Leija loukkasi jalkansa jonka takia niihin ei päästy! Edelleen kuitenkin tällä ponilla tykkään mennä, mutta seurakisoja tällä ei enää mennä harmillisesti kun ei ole suomen rekisteriin rekisteröity : /
Ne okserit on tosi pelottavia.. :D
Kevät 2011 jatkuu edelleen. Se olikin tapahtumarikas! Aloitin hoitamaan Tittaa toukokuussa. Tämäkin vähän vahingossa, sillä Titalla ei ollut ketään hoitajaa joten vähän "säälistä" aloitin hoitamaan sitä.. Sitten pikkuhiljaa tykästyin, ja elokuussa aloitin liikuttamaan tätä vauvaa. 6.12 kuitenkin lopetin erinäisistä syistä, ja tässä sitä taas ollaan! Onnellisempana kuin koskaan! Tämä on hevonen joka on opettanut minulle todella paljon! Eniten sitten spöken jälkeen. Tämä on opettanut kuinka tärkeä on oikea istunta, vaikken sitä vieläkään tee oikein, kuinka tärkeää on luottamus maastakäsin. Luottamus, sitä se on opettanut eniten. Ja jatkossa opitaan lisää uutta, toivottavasti!
Myös muita tärkeitä hevosia ja poneja joita olen tavannut elämäni aikana:
♥Shet.tamma Peppi (oikeaa nimeä ei tiedetä), hoidin ja ratsastin joskus paljonkin! Todellisen luonteen omaava poni, joka opetti paljon, ja on todella tärkeä edelleen!
♥Shet.tamma Ransu (ei tietoa oikeasta nimestä), hoidin ja liikutin tammikuun 2012 ajan. Todella ihana poni, ja jos joskus saan aikaa niin ehdottomasti jatkan hoitamista!
♥Risteytysponitamma Zaha Du Ronja (Ronja tutummin), pykälämen hevostilalta leirillä tutustuin, ja opetti viikon aikana paljon!
Kyllä tääki sitte lopuks onnistu hyvin! : D
Tässä on mun elämäni hevoset ja ratsastuhistoriani postaus! Toivottavasti joku jaksoi lukea, tein tätä pitkään ja monta päivää! Ja ois kiva jos heittäisitte jotain kommenttia ? :)
-JOSSU
torstai 2. helmikuuta 2012
Uusi banneri! :)
Mitäs pidätte uudesta bannerista? :) Ulkoasusta oon vähän pahoillani, ehkä sillekin tapahtuu vielä joskus jotain. Uuden bannerin on tehnyt riivale! Kiitokset hänelle siitä.
Wau, teitä lukijoita on jo 9 + tietty anonyymit! Mulle toikin on jo iso määrä ja on kiva huomata, että kommenttajakin on tullut välillä ihan kivasti. Kommentteja saa laittaa niin paljon aina, kun vaan jaksaa, niistä me tykätään! :D Ajateltiin Jossun kanssa, että kun 15-lukijaa tulee täyteen niin tulee yllätyspostaus! Toki sitä ennenkin tulee aika varmasti erikoispostauksia jne, mutta tehdään joku muu ylläri sit erikseen.
Täällä on vieläkin armottomat pakkaset. Meillä oli aamulla kouluun lähtiessä liki -27 ! Hyrr, en tykkää yhtään kun pitää vielä kävellä kouluunkin. :s Toisaalta hyvä, että nää pakkaset osui 'koe viikolle' niin malttaa paremmin pysyä kotona ja ainakin yrittää lukea kokeisiin. Haluaisin huomenna lähteä tallille, mutta saa nähdä onko järkeä lähteä pakkasmittarin puolesta!
Toivon mukaan viikonlopun aikana pääsis ratsastamaan. Voisin myös tehdä jonkun erikoispostauksen, kun ei voi oikein liikutuksista pakkasten takia postailla. Onko kiinnostusta? Aiheita voi toki ehdottaa, mutta esim. ratsastushistoriaa/merkittäviä hevosia postaus voisi olla yksi vaihtoehto. Lisäksi ajateltiin tehdä meille kaikille kolmelle (mulle, jossulle ja titalle) omat esittelysivut, sieltä saisi uudet lukijatkin lisää tietoa meistä. :)
Loppuun vielä kuva meijän keulivista poneista. ;) Käskin Johannaa ottamaan tän kuvan viime viikolla kun ratsin. :D
Wau, teitä lukijoita on jo 9 + tietty anonyymit! Mulle toikin on jo iso määrä ja on kiva huomata, että kommenttajakin on tullut välillä ihan kivasti. Kommentteja saa laittaa niin paljon aina, kun vaan jaksaa, niistä me tykätään! :D Ajateltiin Jossun kanssa, että kun 15-lukijaa tulee täyteen niin tulee yllätyspostaus! Toki sitä ennenkin tulee aika varmasti erikoispostauksia jne, mutta tehdään joku muu ylläri sit erikseen.
Täällä on vieläkin armottomat pakkaset. Meillä oli aamulla kouluun lähtiessä liki -27 ! Hyrr, en tykkää yhtään kun pitää vielä kävellä kouluunkin. :s Toisaalta hyvä, että nää pakkaset osui 'koe viikolle' niin malttaa paremmin pysyä kotona ja ainakin yrittää lukea kokeisiin. Haluaisin huomenna lähteä tallille, mutta saa nähdä onko järkeä lähteä pakkasmittarin puolesta!
Toivon mukaan viikonlopun aikana pääsis ratsastamaan. Voisin myös tehdä jonkun erikoispostauksen, kun ei voi oikein liikutuksista pakkasten takia postailla. Onko kiinnostusta? Aiheita voi toki ehdottaa, mutta esim. ratsastushistoriaa/merkittäviä hevosia postaus voisi olla yksi vaihtoehto. Lisäksi ajateltiin tehdä meille kaikille kolmelle (mulle, jossulle ja titalle) omat esittelysivut, sieltä saisi uudet lukijatkin lisää tietoa meistä. :)
Loppuun vielä kuva meijän keulivista poneista. ;) Käskin Johannaa ottamaan tän kuvan viime viikolla kun ratsin. :D
-Milla
Tilaa:
Kommentit (Atom)